Mihin taas yksi vuosi hujahti?
Kotimainen lasten- ja nuortenkirjallisuus jatkaa nimekemääriensä
puolesta lihavia vuosiaan.
Huomenna tiistaina julkistetaan taas lasten- ja nuortenkirjaehdokkaat, jotka mittelevät Suomen Kirjasäätiön vuotuisesti jakamasta Finlandia Junior –palkinnosta.
Lukulistallani on vielä monta jo
ennalta uteliaisuutta herättävää suomenruotsalaista uutuuskirjaa: mm. Maria
Turtschaninoffin Anachea ja Jenny Wiikin Bildbindaren (Schildts & Söderströms)
sekä Anne Leinosen ja Eija Lappalaisen Hiekkasotilaat (WSOY) ja Anneli Kannon ja Terhi
Rannelan Kuparisaari-trilogian toinen osa, Korkea puoliso (Karisto).
Rouva Huun perinteinen Finlandia Juniorin varjolista näyttää
tänä vuonna tällaiselta. Mukana on monta tuttua konkaria ja pari vähän uudempaa
tulokasta. Yhtään esikoista ei nyt joukkoon mahtunut.
Näkemyksiäni päättyvän kirjavuoden ilmiöistä ja trendeistä
on luettavissa Helsingin Sanomista keskiviikkona.
Sari Peltoniemi: Gattonautti ja muita arkisatuja.
Kuvittanut Liisa Kallio. Tammi 2012.
Peltoniemi vastaa suvereenisti ja omaperäisesti lyhyiden
satujen puutetta koskevaan suureen huutoon. Hänen arkisaduissaan tosi ja
kuviteltu ovat sopuisasti rinnakkain. Ihmeeseen luiskahtaa äkkiarvaamatta ja
voi olla, että kiveksi muuttunut poika ei koskaan palaakaan entiselleen…
Laura Lähteenmäki: North End eli niskaan putoava taivas.
WSOY 2012. Kansikuva Pietari Posti.
Lähteenmäki on ravistanut – ainakin hetkeksi – realistisen
nuortenkirjailijan viitan yltään ja vaihtanut dystopiaan. Lähteenmäen aiemmasta tuotannosta tutut itsenäistymisen ja
ystävyyden perusteemat kulkevat silti sävykkäästi tässä maailmanlopun aaton
tarinassakin. Kierrätys on jokapäiväisen elämän elinehto ja vanhemmuus katoava
hoivavietin muoto.
Lähteenmäen romaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime
keväänä.
Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto. WSOY 2012. Kansikuva Mika Tuominen.
Siiri Enoranta yllättää aina uudelleen, nyt jo kolmatta
kertaa.
Nuoresta iästään huolimatta hän karttaa
ilmeisimpiä pintaliitotrendejä ja luo fantasian nosteessa aina uutta ja
erilaista. Enorannassa ällistyttää hyvin pakottomasti soljuva fabuloinnin ilo
ja taito luoda toinen toistaan kummallisempia miljöitä.
Esko-Pekka ja Nikolai Tiitinen: Jätti ja jänöset. Tammi
2012.
Tiitisten kantaaottava moraliteetti sisältää monenikäisiin
uppoavaa viisautta ilman pömpöösiä paatosta. Eläinsatu kertoo yhdessä elämisen
ehdoista, suvaitsevaisuudesta ja luonnon monimuotoisuuden kunnioittamisesta.
Kuvakirja on arvioitu viime kuussa Lastenkirjahyllyssä.
Katarina von Numers-Ekman: Singer. Kuv. Jenny
Lucander-Holm. Schildts & Söderströms 2012.
Ruotsalaiset ja suomenruotsalaiset osaavat kirjoittaa lapsuuden tummemmistakin juonteista ilman ahdistuksen tuntua. Arkeen kuuluu myös monenlaista vastusta, mutta kaikesta selvitään, vakuuttaa hurmaava 11-vuotias Josefin.
Arvio on julkaistu eilen Lastenkirjahyllyssä.
Seita Parkkola: Karikko. Kuvitus Jani Ikonen. WSOY 2012.
Kerronnaltaan omintakeinen ja visuaalisesti vahva romaani,
jossa liikutaan lapsuuden ja aikuisuuden välisellä kaltevalla rajapinnalla.
Arvio julkaistu Lastenkirjahyllyssä viime viikolla.
Hei!
VastaaPoistaHieno lista! Nyt alkoi ihan jännittää, mitä huominen tuo tullessaan :D
Itse lisäisin listalle
- Liisa Kallion & Soili Perkiön Pikku Papun laulut (Tammi)
- Salla Savolaisen Minihelsigin (pahvikirja Karo Hämäläisen ja Salla Savolaisen WDC-kirjasta) (Tammi)
- Riina Katajavuoren, Anne Vaskon & Erika Kallasmaan Onerva kokkaa -kirjan (Tammi)
Myös Sanna Pelliccionin Onni-poika saa uuden ystävän -kirja (Minerva) tuntuu tärkeältä ja ajankohtaiselta ja Onni-sarja kaiken kaikkiaan on laadukas ja ihana, mutta en ole vielä ennättänyt tutustua kirjaan Lastenkirjahyllyn arviota enempää...
Saapa nähdä, miten HS:ssa viime viikolla esille nostettu "jäkäläpykälä" vaikuttaa syksyn ehdokasasetteluihin. Lastenkirjallisuudessa veikkaisin juuri pahvikirjojen ja ruotsinkielisen kirjallisuuden jäävän mahd. jäkäläpykälän vuoksi ehdokasasettelun ulkopuolelle nuortenkirjojen ja eri sukupolville yhteisesti sopivien "iltasatukirjojen" kustannuksella. Se olisi harmi, sillä esim. juuri Tammi tuntuu satsanneen tänä vuonna laadukkaisiin ja kirjallisesti korkeatasoisiin pahvikirjoihin!
Valoisia marraskuun päiviä!
VastaaPoistaKiitos Outi-Marialle listan täydennyksistä.
Tuo jäkäläpykälähuomiosi on oiva: on totta, että tämä vuosi on ollut kotimaisten pahvikirjojen kannalta todella runsas ja korkeatasoinen.
Ounailen, että vaatisi kuitenkin raadilta melkoista siviili- tai muuta rohkeutta nostaa pahvikirja ehdolle. Vaikka oikeasti nimenomaan pahvikirjathan ovat sitä ensikirjallisuutta - ja siksi erityisen merkille pantavia!!!
Hei vielä!
VastaaPoistaHain Onerva-arvostelusi mieleen palauttamana nyt myös Maarit Gunnervallin Retkelle aurinkoon -kirjan itselleni kaupasta. Ja sepäs vasta hurmaava onkin! Kiitos jälleen kerran, Rouva Huu!