sunnuntai 11. marraskuuta 2012

11-vuotiaana moni asia hävettää, mutta elämä on silti ihan kivaa, tuumaa Josefin
















Katarina von Numers-Ekman: Singer. Kuvitus Jenny Lucander-Holm. 144 sivua. Schildts & Söderströms 2012.






Ruotsalainen, psykologisesti tarkkanäköinen lapsikuvaus on omaa luokkaansa, eikä suomenruotsalainenkaan jää siitä kauas jälkeen.

Katarina von Numers-Ekmanin lastenromaani Singer on hurmaava tuttavuus. Siinä käsitellään monia tunnetiloja intensiivisesti, mutta ilman aikuisen besserwisseröintiä.

Josefin on 11-vuotias koululainen. Hän asuu kaksin isänsä kanssa. 

Josefinin oma juttu on ompeleminen: hän on taitava ikäisekseen taitava käyttämään ompelukonetta ja suunnittelee itselleen vaatteita. 

Englantilaissyntyinen äiti on kuollut syöpään Josefinin ollessa pieni. Äidin puuttuminen ei ole ollut päivittäin tytön mielessä, mutta kasvaminen ja haastavat arkiset tilanteet saavat hänet kaipaamaan äitiä entistä enemmän. 

Jonkinlaisena äidin kaipuun symbolina romaanissa mainitaan alituiseen Josefinin untuvatäkki, johon hän pahimman ikävän hetkellä kääriytyy.

Romaanissa pohdiskellaan tämän tästä kieltä ja siihen liittyvää identiteettiä. Ajatuksissaan Josefin keskustelee luistavasti äidin kanssa englanniksi, mutta ei arkipuheessa osaa vielä mielestään puhua kieltä kyllin sujuvasti.

Josefin asuu pikkupaikkakunnalla Helsingin lähistöllä, ja osa hänen kavereistaan puhuu suomeakin auttavasti.

Vain suomenruotsalaiset voivat pohdiskella kieleen liittyviä nyansseja tähän tapaan:
– –  De fick avlägga sångprovet tillsammans för att de ville sjunga Vem kan segla tvåstämmigt. De lät inget vidare tyckte Josefin, men ingen skulle förstås någonsin komma på idén att skratta åt Linda och Petra. Som hela klassen gjorde när Sebbe försokte sig på Frontside Ollie och trasslade bort sig orden efter bara ett par rader.
           Fast egentiligen var det modigt av honom att sjunga på finska. Josefin vet att han, precis som hon själv och många andra barn i Braxå, tal bara svenska hemma. Det är ju lätt för Linda och Petra, som har varsin finskspråkig pappa i stan, att skratta.

Singer on viittaa nimenä hauskasti kahtaalle: Josefinin ompelukone on Singer-merkkinen ja toisaalta romaanin yksi keskeinen käännekohta on laulukoe, josta tulee Josefinille suoranainen kynnyskysymys. 

Musiikinopettaja Matsilla on taipumusta hienoiseen simputukseen, tai kenties häneltä puuttuu kyky ymmärtää pienten koululaisten jännitystä. Josefinin hermopainetta lisää vielä entisestään se, että hän joutuu tahtomattaan näkemään opettajan virtsaamassa lenkkipolulla. Näky etoo häntä.

Singerissä työstetäänkin  monenlaisia häpeän tunteita. Häpeä voi liittyä luokkatoverin  henkiseen kiusantekoon,  ystävän isoisän alkoholinkäyttöön, muistoon parhaan kaverin kotona pienenä leikityistä lääkärileikeistä tai heikkoon uimataitoon, jonka takia uimahallireissusta tulee piinalllinen.

Jenny Lucander Holmin kuvitus ilmaisee tunnetiloja, tässä esim. uteliaisuutta, hyvin pienin nyanssein, kuvitusta Katarina von Numers-Ekmanin Singeriin, 2012. 

Josefin ystävystyy paikkakunnalle kesken lukukauden muuttavaan Jonataniin, jolla on keskivertoa vanhempi äiti ja isä, jota poika ei ole koskaan tavannut, koska äiti ei halua. Toisen vanhemman puuttuminen sekä  sielunsukulaisuus yhdistävät heitä toisiinsa. 

Josefinilla on omissa oloissaan paljon viettävän isänsä lisäksi onneksi myös tärkeä luottoaikuinen, naapurissa asuvaLovisa, jonka kanssa on hauska laulaa ABBAa ja hullutella muuten. Mutta kun Lovisa tapaa Anthonyn, tuntuu tämäkin luottosuhde Josefinista ensin uhatulta. Vaikka lopulta kaikki kääntyykin hyväksi.

Tässä Josefin tuntee itsensä ulkopuoliseksi Lovisan ja Anthonyn yhteisessä hetkessä. Jenny Lucander-Holmin kuvitusta Singeriin, 2012. 
Von Numers-Ekman pääsee hyvin lähelle lapsen kokemusmaailmaa ilman että lukijalle silti syntyy tirkistelyn tunnetta. Singer antaa monta tulokulmaa lapsuuden ja varhaisnuoruuden kipeisiin kasvuvuosiin.




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti