Avaruus … ja rakkaus on loputon

Ville Tanttu: Tiikerisydän. Kuvitus Ville Tanttu. 191 sivua. WSOY 2012.

Esikoiskirjailija Ville Tantun (s. 1967) Tiikerisydän on odottanut pitkään vuoroaan arvosteltavien lastenromaanien pinossa. Luin kirjan heti tuoreeltaan loppukesästä ja se jätti ensin vähän epätasaisenkin vaikutelman. Mutta toisella lukukerralla sen ydinsanoma ja erityislaatuisuus pääsivät paremmin oikeuksiinsa.

Tällaisia "hiljaisesti julistavia", lapsen oikeuksien puolesta kauniisti puhuvia kotimaisia lastenromaaneja tarvitaan!

Kirjan alussa puhekielinen ja kaunokielinen puheenparsi särähtävät välillä silmään. Minäkertojana on hiukan pikkuvanhan oloinen, luonnossa viihtyvä päähenkilö, 9-vuotias Amos, joka pohdiskelee asioita paljon itsekseen:

Alkukesästä tepastelen hitaasti kun jalkapohjat ovat vielä pehmeät – tarttee varoa ettei satuta auts käpyyn tai pystyssä olevaan neulaseen – mutta pian ne vahvistuvat, ja sitten voi juosta nopeasti kuin intiaani, kiitäen yli mättäiden ja varvikoiden. Veistämme joka kesä jousipyssyt katajasta. Nuolet vuolemme yleensä pihlajasta. Metsästä etsimme lintujen sulat, jotka askartelemme nuolien perään ---

 

Muuttolaatikoista, laudankappaleista ja muusta rakennusjätteestä Amos ja Benjamin ovat rakentaneet kodin takapihalle oman linnoituksen, jonka rakentamiseksi on tietysti ensin laadittu mittavat piirustukset. Ville Tantun kuvitusta lastenromaaniinsa Tiikerisydän, WSOY 2012. 

--- Miten onnellinen olinkaan, kun nukahdin melomisesta ja sukeltamisesta rättipoikkiväsyneiden jäsenteni kanssa isän avaruusluennon ja kaukaa järveltä kantautuvan kuikan vuoropuheluun.

Amos on kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Vanhemmat ovat tiedostavia ja kriittisesti ajattelevia, ja siihen he kannustavat myös jälkikasvuaan. Amos osallistuu uskonnon opetuksen sijaan elämänkatsomustiedon opetukseen.

Isä on tutkija ja tekee tärkeää työtään ilmastonmuutoksen pysähdyttämiseksi. Hän joutuu matkustamaan työnsä vuoksi paljon ja on pitkiä aikoja pois kotoa.  Amos kaipaa sanavalmiita siskojaan enemmän isää ja joutuu tämän kotiin palatessa kilpailemaan ankarasti isän huomiosta. Isällä ja pojalla on yhteinen harrastus tutkija avaruutta isoisän vanhalla kaukoputkella. 

Onneksi Amoksella on myös samanmielinen paras ystävä, Benjamin. Benjaminin isä on kuollut muutama vuosi sitten. Pojat eivät juurikaan keskustele asiasta, sillä Amoksen mielestä "Eihän hän kuitenkaan puhumalla tule takaisin. Tunsin hänet hyvin, hän oli kummisetäni ja ihan huipputyyppi."

Amos käy myös terapeuttisia keskusteluja leluorava Joelin kanssa. Oravalla on  eri murteiden (Tampereen, Turun ja Pohjanmaan?) sekoituksena syntynyt persoonallinen puheenparsi.

Amoksen perhe on hiljattain muuttanut, ja äiti hössöttää suurta tupaantulijaisjuhlaa perheen ystäville. Amoksen tehtävänä on pudottaa juhlakutsut lähimpään postilaatikkoon uuteen kouluun mennessään, mutta poika unohtaa pyynnön. Uudessa luokassa hän joutuu heti noloon tilanteeseen, kun ei selviäkään luistavasti ääneen luvusta. Amos päättää pinnata koulusta, ja Benjamin joutuu tahtomattaan ystävälleen lojaalisena mukaan samaan juoneen.

Valhe ja vilpillisyys kasvavat suhteettomiin mittoihin tunnollisen ja omatunnoltaan poikkeuksellisen herkän Amoksen mielessä.

Ennen Amoksen syntymää isä on tuonut Intiasta pienen norsua esittävän Ganesha-rasian, josta tulee romaanin mittaan tärkeä symboli Amoksen kilvoittelulle. 

Äiti kertoo Ganeshin vahvistavan omistajansa hyviä ominaisuuksia, rehellisyyttä ja viattomuutta, ja poistavan esteitä:

– Ai minkä esteiden?– No jos haluat tehdä jotain hyvää, ja sinulla on matkassa esteitä, niin Ganesh symbolisoi sitä voimaa, joka voi poistaa nuo esteet, äiti vastaa ja antaa rasian takaisin.

Amoksen mielikuvituksen ja pahan olon synnyttämässä avaruushirviössä on myös traagisuutta, kuten Ville Tantun kuvituskuva Tiikerisydän-lastenromaaniin osoittaa.

Ganeshan ja mustasta aukosta peräisin olevan, Amoksen kalvavan omatunnon synnyttämän, hirviön välille sukeutuu lopulta valtataistelu. Tantun kuvitus kosiskelee tietoisesti, vaan ei laskelmoiden,  Star Wars- elokuviin koukuttuneita poikalukijoita lopun suuressa taistelussa hyvän ja pahan, rehellisyyden ja vilpin välillä. Pelkistetyt viivapiirrokset vaikkapa leluoravasta ja avaruuden örkeistä ovat tyyliltään vähän eri parisia; parastaan Tanttu antaa synkeiden taistelupahisten ja linnoitusten ja karttapiirrosten tekijänä.

Kuvitusta olisi voinut kaikin mokomin olla enemmänkin, ja jos mahdollista, kirjasinkokokin olisi saanut olla himpun verran isompaa.

Tiikerisydämen erityisansiona on uskottava ja vivahteikas tunteiden kuvaus. Vanhempien riidat, sisarusten välinen jatkuva kisa vanhempien huomiosta ja kummankin vanhemman tärkeät kohtaamiset Amoksen kanssa ovat nautinnollista luettavaa:

– Eiköhän toi oo semmosia poikien juttuja, isä sanoo, kääntyy minuun päin ja iskee silmää. – Olehan varovainen sen suurennuslasin kanssa. Brennailusta on syttynyt monta tulipaloa.                Kuin tyhjästä isä luo sanoillaan poikien ja miesten oman saarekkeen, johon tytöillä ei ole asiaa. Minusta tuntuu niin hyvältä. Isä on puolellani.  

Tällaisilla kuvallisilla pikkujekuilla lukijakin virittäytyy paremmin seuraamaan myös kuvitusta. Ville Tantun oivaltavaa kuvitusta lastenromaaniinsa Tiikerisydän, WSOY 2012.

Melkoiselta dramatiikaltakaan ei vältytä, ennen kuin isän työkiireet ja äidin hössötys helpottavat ja Amos tulee huolineen kuulluksi. 

Kirjan mottona on "Pelon sisällä asuu rohkeus", ja lukijalle jää varma usko siihen, että myös Amoksen kangerteleva lukeminen ja siihen liittyvä jännitys helpottavat ajan mittaan. Hitaasta lukemaan oppimisesta ja ns. erilaisesta oppijasta ei olekaan vähään aikaan kirjoitettu näin kannustavasti.

Ville Tanttu kuuluu Tantun kulttuurisukuun: hänen isänisänsä on Erkki Tanttu, kirjankuvittajana ja sarjakuvan tekijänä sekä taidokkaista puupiirroksistaan tuttu, ja isänsä Markku Tanttu, monipuolinen kuvan ja sanan sekatyöläinen, graafikko ja kirjailija.

Tiikerisydän on huomenna julkistettavan Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaana ja rouva Huun vahva voittajakandidaatti.