tiistai 8. tammikuuta 2013

Luvassa leutoa kuvakirjatuulta Viron suunnalta



Kuva: Urmas Viik 














Kuluvan viikon perjantaina ja tammi-helmikuussa ylipäätään kannattaa suunnata Hyvinkäälle, missä saa syväluotauksen virolaiseen ja suomalaiseen kuvakirjallisuuteen.

Päivällä järjestetään Hyvinkään Wanhalla villatehtaalla virolaissuomalainen kuvitusseminaari, joka on tarkoitettu kaikille kuvituksesta kiinnostuneille.  

Järjestäjinä toimivat Kuvittajat ry yhteistyössä Hyvinkään lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen kanssa. Seminaarissa esiintyvät kuvittajat Kertu Sillaste ja  Anne Pikkov Virosta sekä Ilja Karsikas  ja Sanna Pelliccioni Suomesta.

Seminaarin jälkeen voi  tutustua Villa Artussa virolaisten kuvittajien Etelästä tuulee -yhteisnäyttelyyn sekä suomalaiskuvittajien Liisa Kallion ja Nina Haikon kuvitusnäyttelyyn, jotka ovat avoinna 17.2.2013 asti.

Etelästä tuulee –näyttely esittelee 15 virolaisen kuvitustaiteen huipputekijää. Esillä on noin 60 originaalikuvitusta sekä nukkeja.

Näyttelyä elävöittää mm. kirjanmuotoinen lasten lukupaikka, jossa on esillä viron- ja suomenkielisiä lastenkirjoja. Näyttelyn kuraattorina on toiminut taiteilija Viive Noor Tallinnan Lastenkirjatalosta ja näyttelyn rakentamisesta on vastannut kuvataiteilija Tiia Mets.

Villa Artun jälkeen näyttely kiertää Suomessa tänä ja ensi vuonna myös lastenkulttuurikeskuksissa ja kirjastoissa ainakin Vantaalla, Tampereella ja Pietarsaaressa. Näyttelyn tuottavat yhteistyössä Lasten ja nuorten taidekeskus, Kuvittajat ry ja Tuglas-seura ry.


Virolainen uusin lastenkirjallisuus on Suomessa valitettavasti nykyisin huonosti tunnettua. Tuoreimmat suomennokset lienevät edelleen Andrus Kivirähkin tekstiin ja Heiki Ernitsin sekä työryhmän kuvitukseen perustuva Keksijäkylän Lotta (Otava 2008) ja suomalaissyntyisen, mutta sittemmin virolaistuneen Mika Keräsen  lastenromaanit Hopeinen aarrearkku (Avain 2010) ja Oranssi polkupyörä (Avain 2011).  





Suomessa tunnetuimpia virolaisia lastenkirjailijoita ovat Eno Raud, jonka tuotantoa on jonkin verran suomennettu 1960–1990-luvulla (eritoten Näpsäkäävät, Otava 1986) sekä Aino Pervik

Pervikin saturomaaneilla on vähintään yhtä lystikkäitä nimiä kuin hänen puolisonsa Eno Raudin lastenkirjoilla: Konkkamuori (WSOY 1975), Konkkamuori ja kapteeni Trummi (WSOY 1978) ja Arabella, merirosvon tytär (WSOY 1987).


Oman lapsuuteni tärkeä kirja oli Ellen Niitin Pille-Riinin tarinat (WSOY 1967), johon toivottavasti jossain sopivassa välissä voin palata täällä uudelleen. 

Onnimannissa 2/2009 on Virpi Kurhelan koostama pieni bibliografia 1900-luvulla ja 2000-luvun alussa ilmestyneistä virolaisista lasten- ja nuortenkirjoista.   


Tuoreimpia virolaisen modernin kuvitustaiteen ilmentymiä taitavat yhä olla suomalaisen Teppo Koiviston tekstiin perustuvat ja  Mildebergiuksen kuvittamat Hemppa, Korkeasaaren Korilla ja Hemppa ja eläinten unioni (Lasten Keskus 1999 ja 2002). 

Mildebergiuksen nimen takaa löytyy myös kuvataiteilijana ja graafikkona hyvin tunnettu, Suomessakin monia näyttelyitä pitänyt Jüri Mildeberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti