sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Talven riemuja kuvakirjoissa




Ritva Toivola & Karoliina Pertamo: Hilpeä mäenlasku. 29 sivua. Saarni kirjat 2012.

Tapani Bagge & Salla Savolainen: Tahvo ja Bella lumipyryssä. Tammenterho-sarja. 32 sivua. Tammi 2012.

M. Christina Butler & Frank Endersby: Pikku Peura ja ensilumi. Suomentanut Tanja Falk. 19 sivua. Mäkelä 2011.

Pauliina Lerche & Meri Mort: Pakkasherra ja Kylmänhuokuja. Mimmikoto-sarja. 25 sivua. Taitto Maikki Rantala. Lasten Keskus 2012.

Kathryn White & Alison Edgson: Milloin sataa lunta? 25 sivua. Suomentanut Terhi Leskinen. Mäkelä 2011.

Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Aatos ja Sofian sokeriletit. 36 sivua. Tammi 2012.

Tuula Korolainen & Marjo Nygård: Kuono lumessa. 45 sivua. Lasten Keskus 2012.


Säätiedotus lupaa lumisateita ja pikkupakkasia. Nyt on juuri oikea aika nauttia talven riemuista. Mallia voi ottaa vaikkapa näistä talviaiheisista kotimaisista ja käännetyistä kuvakirjoista.


Tämä pieni kuvakirja on onnen omiaan luettavaksi tänään laskiaissunnuntaina!


Vilkka-koira, Omppu-marsu, Piippo-orava ja Kinuski-kissa lähtevät mäenlaskuun. 

Meno yltyy hurjaksi, mutta yhdessä ollaan rohkeita ja lasketaan jopa possujen hyppyristä! Samoista sankareista kertoo myös kirja Hilpeä uimaretki.




Tahvo-kissa ja Bella-koira ovat sinnitelleet jo aiemmin Tammenterho-sarjan kirjoissa pyörremyrskyssä ja hernerokkasumussa. 

Nyt on sääilmiöistä vuorossa lumipyry ja sen aiheuttamat ilot ja pienet vastukset.






Kuvakirjan nimi jo kertoo olennaisen: pienen peuran ja talven ensikohtaamisen. 

Hämmennyksen jälkeen se oppii muiden metsän eläinten kanssa myös nauttimaan talven riemuista. Herttaisia talvinäkymiä kuorruttavat pienet bling-bling-kimalteet. 

Eläinhahmot ovat sympaattisia ja tuovat mieleen mm. Beatrix Potterin ja Anita Jeramin herkät eläintutkielmat.



Lastenmusiikkiyhtye Mimmit Rääkkylästä näkyy ja kuuluu monessa mediassa: Pikku Kakkosen lastenohjelmissa, lastenlevyllä, kuvakirjoissa ja keittokirjassa. 

Mimmit lähtevät Pakkasherran luo kysymään, missä Vaskimetsän talventulo viipyy. Matkalla he kohtaavat Hiitolaisia, Louhen, Pohjan Akan, Kuurankotkan ja lopulta myös Pakkasherran ja Kylmänhuokujan, joiden kinastelu talven herruudesta on syynä talven viivästymiseen.  

Meri Mortin tietokoneella toteuttama kuvitus on yksiulotteisuudessaan vähän tylyä: olemukseltaan sinänsä sympaattiset ja pirteät Mimmit jäävät paperisiksi. 

Kuvamaailma ammentaa venäläisistä kansansaduista ja myyteistä linnunjalkamökkeineen, pakkasherroineen ja vaakalintuineen.  Tyylitellyn talvisen maiseman ornamenteissa on paljon samaa kuin Klaus Haapaniemen muotoilussa.



Pikkukarhu vitkastelee talviunille menon kanssa ja karkaa kotoa, sillä se haluaa nähdä lumen. Metsän muut eläimet yrittävät havainnollistaa pikkukarhulle, miltä lumi tuntuu, tuoksuu ja näyttää.

Karhun mielestä kaikki kiva tapahtuu juuri talviunien aikaan. Emokarhu vakuuttaa, että tosi ystävät odottavat sitä kyllä talviunien jälkeenkin mukaan yhteisiin leikkeihin. 

Ja kevät tulee, ja ystävät ovat jo malttamattomina odottaneet pikkukarhun heräämistä!



Tässä kuvakirjassa pakkanen huurustaa hengityksen ja lapaset ja paukkuu puiden latvustoissa... mutta  lukija samastuu silti Aatoksen ja Sofian lämpimiin tunteisiin. 

Kuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime vuoden syyskuussa.






Muuttoteeman ympärille sommitellussa talvisessa hiiriseikkailussa saadaan samaistua myös pienen peltohiiren uhmaan, ennakkoluuloihin ja yhteishengen nostatukseen.  

Marjo Nygårdin jokaisessa kuvituskuvassa sataa isoja lumihahtuvia! 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti