Tarkkailkaa puiden ja pensaiden latvustoja!

Ruth Craft & Erik Blegvad: Talvinalle. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. 25 sivua. WSOY 1975.

Tämän kirjan esittelystä on kiittäminen ystävääni Kirstiä, joka on lukenut Talvinallea pojalleen. Kirstin herkistyminen tämän kirjan äärellä saattaa johtua siitäkin, että tämä aikoinaan pieni poika on juuri muuttanut pois kotoa... 

Sattumalta olen kahdelta muultakin taholta saanut kuulla, että kirja on ollut heille tärkeä. Mikä siis on Talvinallen salaisuus?

Lähdetään ottamaan siitä selvää.

Kyse on brittiläisestä kuvakirjasta. Erik Blegvadilta tunnetaan Suomessa Talvinallen lisäksi vain runomuotoisen Missä aurinko -kuvakirjan kuvitus  (WSOY 1977). Ruth Craftilta on Talvinallen lisäksi ilmestynyt Kaikkein vanhin aarre –niminen helppolukuinen, Suihkari-sarjan lastenkirja (Kustannus-Mäkelä 1995).

Talvinallen ”juju” piilee sen yksinkertaisessa muodossa: neliskulmainen pieni koko, sympaattinen kuvitus (tussipiirrin ja vesiväri) ja niukka, jämptisti lyhyille riveille asiakokonaisuuksina ladottu teksti muodostavat yhdessä kompaktin ja hiljentymiseen houkuttelevan paketin. 

Miksi, oi miksi, ei enää julkaista lainkaan tämänkaltaisia pikkukuvakirjoja, jotka ovat onnen omiaan myös lukutaidon ensi vaiheisiin?

Arkinen kotimiljöö viehättää: ovi on jo kutsuvasti avoinna ulos ja viittaa 
siihen, että talvi ei ole kovin kylmä. Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin 
Talvinalleen, WSOY 1975.

Kolme sisarusta on lähdössä ulos talvikävelylle ja on puettava lämpimästi päälle. Seuraavan aukeaman näkymä ei tosin ole suomalaisittain järin talvinen: maa on lumeton ja maisema karu.

Marjatta Kurenniemen riimittelemä suomennos synnyttää turvallisen tunteen ja halun, että joku lukee tekstin minulle ääneen. 

Tekstin nyanssit tehostuvat nimenomaan ääneen luettaessa.  

Välimerkeilläkin on enemmän painoa, kun tekstiä on vähän:

Linnuille talvi on aikaa tiukkaa.

Vilu on ankara, ruoka niukkaa.

Löytyykö siementä, marjaa tai muuta?

Voi kuinka monta nälkäistä suuta!

Kursivoiduilla tekstin kohdilla ”Mutta talvikävelyllä / täytyy olla lämmintä yllä” ja ”ei edes villapaitaa päällä” on vissi merkitys ja ääneenlukijan on vaihdettava äänensävyjen rekisteriään näissä kohdissa myötätuntoa huokuvaksi eikä pieni opettavainen äänenpainokaan ole lainkaan pahitteeksi.  

Poika kiipeää vaaroja uhmaten pensaan latvustoon pelastamaan nallea. 
Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin Talvinalleen, WSOY 1975.

Lapset tarkkailevat ympäristöään valppaina. Äkkiä heidän huomionsa kiintyy pensaan latvassa olevaan tummaan myttyyn… joka lähemmässä tarkastelussa paljastuu pieneksi nalleksi.

Märkä ja likainen,

ressukka parka,

mutta niin kiltti

ja kovin arka.

Yhdessä katsellaan

löytölasta.

Pikkuinen karhu!

Tämäpä vasta!

Nallen löytymiseen liittyy myös ilmiselvä lumous: pian koko maisema on sakeanaan suuria lumihiutaleita ja valkeutta! 

Kotiin tultaessa tehdään kaikki mahdollinen nallen hyvinvoinnin eteen.
 Nukkekin saa luopua paidastaan! Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin 
Talvinalleen, WSOY 1975.

Lapset vievät kiireen-vilkkaa nallen kotiinsa, missä sitä hoidetaan ja hoivataan. Lopuksi nalle pääsee punaiselle tyynylle istumaan, kuin valtaistuimelle ikään. Tarinan kannalta on myös merkityksellistä, että nalle saa nyt nimen:  Talvinalle. 

Vasta kuvakirjan viimeisessä kuvassa lukija ja kuvan katsoja saa 
käsityksen Talvinalleksi nimetyn nallen ulkonäöstä. Kuva laukaisee oitis 
hoivaamisvietin! Erik Blegvadin kuvitusta Ruth Craftin Talvinalleen, WSOY 1975.

Mutta nallen menneisyys – se jää mysteeriksi. 

Sen saa jokainen itse sepittää mieleisekseen!