Pienen pieniä ja vähän suurempia ihmisiä

Jukka Itkonen: Keinuhevosen kengittäjä. Runoja vauvakotiin. Kuvittanut Matti Pikkujämsä. 48 sivua. Kirjapaja 2013.

Anja Porio: Tule mummi leikkimään. Isoäidin runoja. Kuvittanut Sanna Pellicconi. 64 sivua. Kirjapaja 2013.

Tässä kaksi täsmäkirjaa kaikille hiljattain isovanhemmiksi tulleille, niille, jotka suhtautuvat uuteen elämänvaiheeseen heltymyksellä ja suurella kunnioituksella.

Se, että Kirjapaja on kustantanut samaan aikaan kaksikin kirjaa samasta aihepiiristä, erona vain kirjailijan sukupuoli, kertonee omaa kieltään teosten odotettavissa olevasta menekistä.

Kirjailija-rovasti Anja Poriolla on isoäitiyteen Jukka Itkosta enemmän perspektiiviä. Tämä tulee esille hänen runoissaan esiintyvien lasten ikähaitarista, vauvoista murrosikäisiin.

Porio ei koe isovanhemmuutta enää hullaannuttavana uutena elämänvaiheena: hän ei siekaile tuoda välillä esiin myös hienoista väsymystään:

 --- pienet vintiöt arkisin 

murkut viikonloppuisin 

imaisevat posket lommollaan 

viimeisetkin energian rippeet 

mummiparan voimista.

Isovanhempi saa ensimmäisen lapsenlapsen kehitysvaiheista taajaan tilannetiedotuksia, mutta kun lapsi nousee jaloilleen ja saa oman tahdon, vanhemmilla ei vakaasta halustaan huolimatta ole enää aikaa tilittää lapsen kehitystä.

Lapsenlapsi saa isovanhemmalta
roppakaupalla hellyyttä ja aikaa. Sanna Pelliccionin 
kuvitusta Anja Porion runokirjaan 
Tule mummi leikkimään (Kirjapaja 2013).

Porion runoissa tasapainottelee lapsenlapsista täysin hullaantunut isoäiti ja realistinen, käytännönläheinen, omaakin elämäänsä vielä täysillä elävä virkanainen.

Kiitollisuus uudesta elämänvaiheesta, vastuksineenkin, on silti runojen kantavana sanomana: "Miten niin keskeneräisestä äidistä voi kasvaa näin suurenmoinen mummo?", toteaa minäkertoja kiitollisena lastenlasten tuomasta rikkaudesta.

Kokoelman on kuvittanut Sanna Pelliccioni, jonka kuvituskuvissa leikillä ja yhteisillä elämyksillä on tärkeä rooli.

Jukka Itkonen sen sijaan on tullut ensimmäistä kertaa isoisäksi, ja häneltäkin on, mitä ilmeisimmin, kadonnut tolkku tyystin. 

Itkosen kokoelma on vielä vauvanhuuruinen, vaikka siinäkin kurotetaan jo kauemmas ja tiedostetaan ajan rajallisuus sekä elämään kuuluva ilojen ja surujen vuorovesi.

Keinuhevosen kengittäjän valttina Anja Porion teemakokoelmaan verrattuna on siekailematon miesnäkökulma, joka näkyy myös Matti Pikkujämsän isäkuvavoittoisessa kuvituksessa.

Johtuuko tämä ylivoimaisuus siitä yksinkertaisesta syystä, että miehet ovat vasta hiljattain avautuneet julkisesti isoisyyden iloista? Edesmennyt Lassi Nummi julkaisi myöhäistuotannossaan syvämietteisen kokoelman Isoisän runot ja muita (Otava 1999).

Itkosen kaikelle runoudelle, sekä lapsille että aikuisille suunnatulle, on ominaista arkisten asioiden ihmettely, arjen nostaminen sille kuuluvaan arvoonsa.

Itkosen vauvarunot liikuttavat hiukan äkkiarvaamatta, ahaa-elämys ja jaettu kokemuksen tuntu yllättävät lukijan.

Matti Pikkujämsä on tavoittanut kuvitukseensa intiimin hetken 
isän ja lapsen hiljaisesta yhteydestä. Pikkujämsän kuvitusta Jukka Itkosen 
Keinuhevosen kengittäjään (Kirjapaja 2013). 

Runoon "Hiljaiseloa" kiteytyy pienen lapsen kotiin tuoma uusi rauhan ja kiireettömyyden tuntu:

Isä lukee lehteä, 

äiti keittää teen.

Lapsi jokeltelee 

ja nauraa varpailleen. 

Se katsoo kattolamppua 

ja äidin äänen kuuli. 

Hymyillen se tuhisee 

niin kuin pieni tuuli. 

Soittorasia, 

pieni asia, 

hämärässä soi. 

Ja Nukkumatti 

höyhenillä 

huoneen tapetoi.

... ja hiljaisuuden ja kiireettömyyden voi aistia myös tästä
Matti Pikkujämsän  kuvituskuvasta runoon
"Hiljaiseloa". Pikkujämsän kuvitusta Jukka Itkosen
runokuvakirjaan Keinuhevosen kengittäjä (Kirjapaja 2013). 

"Tule, tule unentuoja" on moderni nukutusruno, jossa unta pyydetään tuomaan kaupungilta puiston poikki suojatien yli pihan läpi kotiportille asti.

Itkosen runoissa korostuu tuoreiden vanhempien ihmetys uuden elämän äärellä.  Mutta sijansa on toki isoisänkin kokemuksilla:

Ei sitä tunnetta voi kuvata, 

ei edes kuvata luvata, 

kun tulee ukiksi. 

Silmät muuttuu valoksi, 

sormet kukiksi – – 

Pikkulapsiperheen elämä ei ole pelkkää auvoa. 
Vauvantuoksuun sekoittuu parkua ja valvottuja öitäkin. 
Matti Pikkujämsän pelkistetty retrohenkinen kuvitus 
pääsee hyvin oikeuksiinsa Jukka Itkosen vauvaruno
kokoelmassa Keinuhevosen kengittäjä (Kirjapaja 2013).

Rouva Huulle erityinen liikutusruno löytyy kokoelman lopusta. 

Runo "Äiti miettii tulevia" osuu ja uppoaa juuri nyt, kun vanhimmat lapset kuopivat jo maata lähteäkseen pian pois kotoa. 

Tämä runo onkin onnen omiaan kotoa muuttaneen lapsen evästysrunoksi:

Sinä kuljet sitä tietä, 

minä kuljen tätä. 

Sinua en koskaan mielestäni jätä.

Minne tiemme johtaa, 

sitä tiedä emme. 

Mutta tiedän kyllä, 

kerran erkanemme. 

Olet pieni, mutta kasvat, 

minä pienenen. 

Niin käy tässä maailmassa, 

ymmärränhän sen. 

Menet sitten sinne 

taikka tulet tuolta, 

toivon että pidät 

itsestäsi huolta. 

Onpa tehtäväsi täällä 

vaikka minkälainen, 

tee se puhtain mielin. 

Ole kokonainen.