Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus. 164
sivua. Karisto 2013. Kuvitus Jari Paananen.
Hanna Kökkö: Kätkö. Kustannus-Mäkelä 2013. 181 sivua.
Kansi Tanja Mitchell/ Pompoko Design. Valokuva Susanna Toivainen.
Tässä taas hyvä
todiste siitä, kuinka lasten- ja nuortenkirjailijat alitajuisesti keksivät tarttua johonkin jo vähän aikaa ilmassa
olleeseen ilmiöön ja nostavat sen sitten toisistaan mitään tietämättä parahultaisesti
samaan aikaan keskusaiheeksi. Tämä samanaikaisuus ei toki vähennä kummankaan
kirjan arvoa ja tasoa millään lailla!
Kumpaakin
tekijää voi kiittää terveellisen, lapsen ja nuoren fysiikkaa ja psyykeä
kohottavan harrastuksen monipuolisesta esittelystä. Paljon puhutaan nykyisin
siitä, kuinka lapset jumittavat tietokoneen ja pelikonsoleiden äärellä eivätkä
osaa enää edes liikkua motorisia erityistaitoja vaativassa luonnossa.
Geokätköily on monella tavalla haastavaa ja vaatii hyvien hoksottimien lisäksi
hyvää kuntoa.
Nokialla asuvan
Johanna Hulkon uuden sarjan
aloittava Geoetsivät ja rahakäärön
arvoitus on rakenteeltaan perinteinen seikkailua ja jännitystä sopivassa
suhteessa sisältävä ja lyhyiden lukujen takia nimenomaan itsenäisen lukuharrastuksen
alkuun sopiva lastenromaani. Hulkko on aiemmin kirjoittanut kaksi romaania
aikuisille.
Viidesluokkalainen
Raparperi-niminen tyttö harrastaa intohimoisesti geokätköilyä vuotta nuoremman
parhaan ystävänsä Emmin kanssa. Tyttöjen riemua alkavasta kesästä latistaa hieman vaatimus vahtia Emmin ekaluokkalaista
pikkusiskoa.
Seikkailu lähtee käyntiin vähän verkkaisesti ja jännitysmomentit
kilpistyvät turhan usein kännykän katoamiseen, puuttumiseen tai kastumiseen.
Nokkapokka poikien kanssa on tietysti yhtenä sivuteemana, mutta jouduttuaan
Pirunkivellä pinteeseen, tyttöjen on pakko niellä ylpeytensä ja tukeutua
poikien telttamajoitukseen.
Raparperi istui pyyhkeen sisällä ja tärisi. Hän oli lopulta löytänyt sortsit järvestä, mutta nyt paleli. Emmin kännykkä köllötti purettuna kuivamassa Raparperin puhelimen vieressä. Salli oli kerrankin hiljaa. Isojen tyttöjen saarna oli vaientanut hänet.
"Meillä on puhjennut kumi, yksi kadonnut kännykkä ja kaksi kastunutta. Joku meistä jää tänne odottamaan, kun kaksi polkee hakemaan apua isältä ja Pekalta", Raparperi sanoi lopulta ääneen sen, mitä he kaikki olivat ajatelleet jo pitkään.
Geoetsivät pitävät strategiapalaveria ratkaistaakseen kätkön viimeiset koordinaatit. Jari Paanasen kuvitusta Johanna Hulkon lastenromaaniin Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus, Karisto 2013. |
Geoetsivät-sarjan avaus on perinteisten Viisikko-kirjojen hengessä modernisti kirjoitettu leppoisa
luontoseikkailu, johon ei ihmeempää rikosta sisälly, vaikka lapset
pääsevätkin tekemisiin omaperäistä puheenpartta käyttävän poliisin kanssa.
Kuriositeettina
voi vielä mainita, että Raparperilla on yhden isän sijasta kaksi isää. Tytölle
itselleen tässä ei ole mitään kummallista: kun kaverit häneltä asiaa tiedustelevat,
Raparperi toteaa, että hänellä kävi niin hyvä tuuri!
Seikkailun päätteeksi on
laadittu lukijoille oma geokätkötehtävä, joka ratkeaa kirjan antamien vinkkien
ja koordinaattien avulla. Mukana on myös pieni sanasto geokätkennästä
kiinnostuneille. Kirjan lopusta löytyy myös seuraavan osan, syksyllä ilmestyvän
Geoetsivät ja vaeltava aave –kirjan
ensimmäinen luku. Tällaiseen lukijan koukuttamiseen vielä ilmestymistään
odottavaan seuraavaan osaan en ole Suomessa aiemmin törmännytkään!
Jari Paanasen
suuripäiset lapsihahmot eivät ole mustavalkokuvituksessa kovin samastumiseen houkuttelevia. Kuvitusta
on myös ihmeen vähän siihen nähden, että kirjasarjaa kuitenkin mainostetaan
helppolukuisena.
Hanna Kökkö on
hämeenlinnalainen kielten opettaja, joka tunnetaan aiemmin Hanna Toivaisen nimellä kirjoittamistaan Suvituuli-lastenromaaneista.
Kätkö on itsenäinen nuortenromaani. Se
on vetävästi ja päähenkilön, kuudesluokkalaisen pojan, luonnekuvauksen osalta
varsin uskottavasti kirjoitettu kasvutarina.
Teoksen teemat
eivät sinällään yllätä: Manun isällä on taustallaan väkivaltarikoksia ja hän
istuu tuomiotaan vankilassa. Vanhemmat ovat eronneet ja pojan muistikuvat
isästä ovat hataria ja ahdistaviakin. Isän varjo lyö leimansa poikaan myös
kaveripiirissä ja Manu joutuu
kiusatuksi. Kavereita enemmän Manulle tuo sisältöä elämään geokätkentäharrastus,
joka saa uutta pontta ystävystymisestä Helmiin, rempseään ja mutkattomaan
tyttöön.
Helmin reipas luonne auttaa Manua myös suhteuttamaan omia konfliktejaan. Poika saa niihin hyvää tekevää etäisyyttä:
Manu tunsi itsensä pieneksi rohkean Helmin rinnalla. Milloin hänestä oli tullut näin säikky? Manu hätkähti tajutessaan, että viimeaikaiset välikohtaukset Topin ja Ronnin kanssa olivat vaikuttaneet häneen niin, ettei hän enää normaaliin tapaansa alkanut soittaa suutaan vaan jotenkin jähmettyi paikalleen uhkaavassa tilanteessa. Ja toisaalta Helmin takia häntä ei enää edes huvittanut ryhtyä haastamaan riitaa.
Eikä se oikeastaan tuntunut niin pahalta. Kyllä ilman riitoja ja rähinöitä voi elää.
Geoetsivien
tapaan myös Manu saa vihin oikeasti vaarallisesta kätköstä.
Pojan valokuvausharrastus ja geokätköily lomittuvat juonen kannalta
saumattomasti toisiinsa.
Sekä Hulkko
että Kökkö ovat molemmat perheineen harrastaneet geokätkentää useita vuosia ja siitä juontuu tietysti harrastuksen intoutunut kuvaaminenkin.
Oh, minulla on juuri lainassa ja lukemista odottamassa tuo Geoetsivien avausosa, mutta Kätköstä en tätä ennen ollutkaan kuullut! Kiitos, nyt sekin voisi päätyä lukulistalle. :) Harrastan nimittäin itse juurikin geokätköilyä, ja ajattelin että voisi olla mielenkiintoista katsoa, minkälaisia kirjoja aiheesta on saatu aikaan.
VastaaPoista
VastaaPoistaHauska kuulla ,että geokätköily on suosiossa! Uskoisin, että aiheesta olisi vaikea kirjoittaa lapsille ja nuorille innostavasti ja uskottavasti ilman omakohtaista kokemusta.
Veikkaisin, että isot päät toimii paremmin mangaan tottuneelle sukupolvelle. Siinä missä me vanhat ihmettelemme isoja päitä, tämän päivän lapset tuskin edes noteeraavat asiaa saati pitävät sitä ongelmana.
VastaaPoista
VastaaPoistaHyvä huomio, Markku!
Putkinäkö ei sovi lastenkirjallisuuteen, jossa ilmiöt, trendit ja virtaukset vaihtuvat taajaan.
VastaaPoistaHyvä huomio, Markku!
Putkinäkö ei sovi lastenkirjallisuuteen, jossa ilmiöt, trendit ja virtaukset vaihtuvat taajaan.
Kirjasarjan seuraavan kirjan esittely lisäämällä edellisen kirjan loppuun seuraavan kirjan ensimmäinen luku tai ensimmäiset sivut seuraavasta kirjasta on todella koukuttavaa!
VastaaPoistaKohtasin koukun Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe-kirjoja englanniksi lukiessani. Koska seuraava englanninkielinen kirja ei ollut vielä ilmestynyt (ainakaan Suomessa), löysin itseni jatkuvasti kirjakaupan hyllyjen äärestä tarkistamasta, joko se olisi jo saatavilla.
Siellä hyllyjen ääressä on vaarana, että jokin muu kirja tulee odotustuskissaan ostettua.