Ilkamoiva opetustarina kalpeista Pixonin pojista

Malin Kivelä & Linda Bondestam: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo. Suomentanut Maarit Halmesarka. 32 sivua. Teos & Schildts & Söderströms 2013.

Postilaatikkoon kopsahti viime viikolla painotuore Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo, joka on ilmestynyt samanaikaisesti ruotsiksi nimellä Bröderna Pixon och TV:s hemliga sken.

Kollaasikuvitusta retrohengessä koko 2000-luvun alun ajan uudistanut Linda Bondestam on nyt tehnyt perinteisemmän kuvituksen, vaikka hänen robustit hahmonsa ovatkin hyvin tunnistettavissa.

Kun tuntee entuudestaan Bondestamin rosoisen ja makaaberin tyylin, niin ei voi väittää, että tämä kuvakirja suoranaisesti edes liittyisi käännöskirjoissa tällä hetkellä vallalla olevaan trendiin, josta oli aikaisemminkin puhetta kevään uutuuskirjakatsauksessa Lastenkirjahyllyssä, kun totesin että makaaberius ja goottityyli on selvästi tulossa myös pienimpien lasten kirjojen mausteeksi. Niihin enemmän trendin perässä julkaistuihin käännöskirjoihin palaan myöhemmin uudelleen.

Bondestamin ja Malin Kivelän kuvakirja ammentaa 1800-luvun hyvää tarkoittavasta, äärimmilleen kärjistävästä ja liioittelevasta lastenkirjasuuntauksesta, jossa lapsen parhaaksi esitellään, kuinka voi käydä vaikkapa tottelemattomille, peukaloa imeville tai tuoliaan keikutteleville lapsille. Wilhelm Buschin Max ja Moritz ja Heinrich Hoffmannin Jöröjukka ovat tästä parhaita esimerkkejä.

Pixonin pojat ovat koukuttuneet television katsomiseen:

Pixonin pojat istuvat sohvalla. He ovat katsoneet TV:tä neljä tuntia, siitä asti kun heräsivät. He syövät muroja ja karkkia.Veljesten äiti nukkuu. Pixonin pojat tykkäävät TV:n katselusta. He lopettavat sen ainostaan silloin, kun hakevat lisää karkkia tai pelailevat tietokoneella.

Äiti suhtautuu poikien piintyneisiin tapoihin moittivasti: hän käveli lapsena joka päivä kouluun kolme tai kolmetoista kilometriä, satoi tai paistoi, ilman kenkiä, pelkät kaarnanpalat jalkojen suojana!

Vaikka äidinkin olemus vaikuttaa varsin flegmaattiselta, hän saa silti kylliksi voimia ja patistaa poikansa ulos. Pojat ovat pihalla aivan toistaitoisia ja hytisevät vilusta raa´assa ulkoilmassa: ”Tietokoneiden ruudut kajastavat kovin kotoisasti kaikista ikkunoista.”

Pixonin pojat ovat selvästi jääneet kehityksessä jälkeen muista ikätovereistaan. Äiti kuuntelee lääkäreiden tuomiota huolestuneen oloisena. Linda Bondestamin kuvitusta Malin Kivelän tekstiin perustuvaan kuvakirjaan Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo, Teos 2013. 

Lääkärissä selviää, että poikien kunto on 90-vuotiaan vanhuksen tasolla. Mahalaukut ovat pienet ja nahistuneet ja hampaat reikäiset.

Äidillä ei ole voimia poikiensa elämäntapojen radikaaliin muuttamiseen, mutta onneksi kohtalo puuttuu peliin. Televisio sanoo poks. Pojilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä etsimään virikkeitä kodin ulkopuolelta.

Ja – tietysti ! – ihme tapahtuu. Ennen pitkää pojat huomaavat, että he pystyvät  toimimaan myös vuorovaikutuksessa muiden kanssa, paremman puutteessa vaikka naapurin tätien, Tyyran ja Veeran kanssa. 

Linda Bondestam on tehnyt heistä verrattoman hauskat suomenruotsalaiset, elämästä nauttivat  karikatyyrit. Tyyra on tanssinut kabareessa Berliinissä 1930-luvulla ja Veera on ollut ”ensisijaisesti tiedenainen”. Tädit syöttävät pojille vatkulia.

Pixonin pojat ottavat lähitienoota haltuun, juttelevat talonmiehen kanssa ja kiipeilevät kalliolla. Ja eipä aikaakaan, kun omaehtoinen leikki valtaa heidän television turruttamat mielensä.

Hätä ei oikeasti ole ihan tämän näköinen. Linda Bondestamin kalmanhenkistä kuvitusta Malin Kivelän tekstiin perustuvaan kuvakirjaan Pixonin pojat ja
TV:n kotoisa kajo, Teos 2013. 

Mutta onko äkillinen riuhtaisu piintyneistä tavoista heille sittenkin vähän liikaa? Malin Kivelä huijaa lukijoitaan traagisella  käänteellä... ennen auvoista loppuratkaisua, jossa kuvakirjan retron-ruskea ankea yleisväritys lopulta antaa tilaa freeseille ja kirkkaille väreille!

Toisin kuin Jöröjukan kaltaisissa vanhoissa opetustarinoissa, niin Pixonin pojat  pääsevät tv:n jumituksesta eroon ja niin värit palaavat heidän elämäänsä, jopa entistäkin kirkkaampina. Linda Bondestamin kuvitusta Malin Kivelän tekstiin perustuvaan kuvakirjaan Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo, Teos 2013. 

Ihan pienimmille tai muutoin heikkohermoisille lukijoille Pixonin poikia ei voi suositella, mutta viisi-kuusivuotias liioittelusta ja hurjistakin käänteistä pitävä lapsi nauttii varmasti tästä television ja tietokonepelien turruttavasta vaikutuksesta kertovasta veikeästä ja sopivan anarkisisesta opetustarinasta.