Koko suku myötäelää Pentin uutta harrastusta

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pentti ja kitara. 32 sivua. Tammi 2013.

Joskus kuvakirjan juju voi olla ällistyttävän yksinkertainen, kuten tässä Pentti-kuvakirjasarjan uudessa osassa. 

Leikki-ikäisten ja alakoululaisten arki on nykyisin kyllästetty erilaisilla harrastuksilla, pieneen uupumukseenkin asti. Tässä retrohenkisessä kuvakirjassa kerrotaan hauskasti Pentin kitaraharrastuksesta.

Osa Pentti-sarjan lumoa on sen nostalgiassa tai retrotunnelmassa. Aina ei voi olla aivan varma, mitä vuosikymmentä eletään. Näiltä osin Salla Savolaisen lapsen arkea pienin detaljein tallentava kuvitus on vaikutevelassa ruotsalaiselle kuvitusperinteelle, joka herättää aikuisessa oitis kaihomieltä mennyttä maailmaa kohtaan.

Pentillä on yhdessä viihtyvä suku, joka osaa pitää rennosti hauskaa. Tällaisesta yhteisestä kesäillasta juontuu myös Pentin haave oppia soittamaan kitaraa.

Eri sukupolvien rento yhdessä oleminen on tiivistetty tähän kesäiseen tunnelmakuvaan. Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren kuvakirjaan Pentti ja kitara, Tammi 2013.

Pentin setä Jaska on rokkimehiä ja soittaa kitaraa. Jouluisin, kun suku kokoontuu mummulaan, Jaska-setä säestää ja kaikki laulavat joululauluja. Juhannuksena maalla aikuiset hoilaavat iskelmiä ja yhteislauluja Jaska-sedän kitaran säestyksellä. – – Pentistä on mukava nukahtaa maalla kitaransoittoon ja aikuisten ääniin, jotka kantautuvat terassin kesäyöstä.

Vähin erin Pentti kartuttaa tietämystään kitaransoitosta serkkulassa ja rohkaistuu puhumaan kotonakin haaveestaan saada oma kitara. Äiti ehdotelee tosin ensin omasta mielestään kiinnostavampia soittimia: huilu, viulu, fagotti, sello, trumpetti, pasuuna, basso, saksofoni, haitari tai klarinetti. Mutta Pentti on jo valintansa tehnyt.

Voi tätä valinnan vaikeutta! Ensimmäisen kitaran ostaminen on juhlallinen hetki
myös Pentin isälle ja äidille. Pentin katse viipyy pitkään ylärivin sähkökitaroissa, mutta
haaveille täytyy jättää aikaa toteutua. Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren kuvakirjaan Pentti ja kitara, Tammi 2013.

Kotimaisissa kuvakirjoissa on nykyisin aivan liikaa tekstiä. Riina Katajavuori on kuitenkin malttanut rajata tekstimassaa, vaikka haluaakin antaa myös perustietoa kitaransoitosta, riitasointuineen ja Jimi Hendrixeineen. Onnistunut taitto myös purkaa raskaita tekstiblokkeja aukeamalle omiksi kokonaisuuksiksi. Hauska tyylikikka on myös sisäkansien plektravalikoima, josta löytyvät paitsi kirjan keskushenkilöt niin myös tärkeimmät kitaravirtuoosit meiltä ja maailmalta! 

Salla Savolaisen kuvat välittävät eläytyen myös innostusta, uuden harrastuksen aiheuttamaa täpinää ja vaihtuvia tunnetiloja.

Opiskelijatytön pitämän soittotunnit vaihtuvat pian rastatukkaisen Samin opetukseen, ja Pentin taidot etenevät roimasti. Oivaltavasti kuvataan myös ajan kulumista, kun vanha akustinen kitara tulee Pentille pieneksi, ja on aika siirtyä isompaan soittimeen… ja niin Pentti saa hartaasti toivomansa sähkökitaran!

Taidot karttuvat ja Samikin on jo sitä mieltä, että Pentti olisi valmis pyrkimään musiikkiopistoon. Pettymysten sietämistä tai odottamisen malttia tarvitaan eri-ikäisten lasten arjessa. Pentinkään tie musiikkiopistoon ei ole ihan silkoinen, mutta maltti on valttia!

Pentti ja kitara on hyväntuulinen ja elämänmakuinen kuvakirja. Siinä miellyttää supertavallisen pienperheen arjen kuvaaminen, suvun yhteisöllisyys ja me-henki.