Tässä
uusi lastendekkarisarja, joka on lapsilähtöisyydessään samaa sukua äskettäin Lastenkirjahyllyssä esillä olleen Kirsti
Kurosen Kuitus-sarjan kanssa. Rouva Huu pani merkille jo viime syksynä ilmestyneen sarjan avausosan Kivalan etsivät ja jäätelökioskin arvoitus.
Kirjailijan kotisivuilla luvataan, että kolmaskin osa
ilmestyisi vielä tänä syksynä.
Sarjan
formaatissa on paljon hyvää: sivumäärä on sopiva aloittelevan lukijan
tarpeisiin. Kunpa vielä rivivälissä olisi vähän enemmän väljyyttä!
Juoni kulkee vetävästi ja ilman turhaa
jaarittelua. Lapsikuvaus on niin sanotusti rouheaa, mikä tarkoittaa sitä,
että päähenkilöt Lumi ja Matti ovat peruslapsia ilman turhaa hifistelyä ja
keekoilua.
Tuomola
ei liioin siekaile siinäkään mielessä, että toinen Kivalan etsivistä on
tummaihoinen, Kongosta Suomeen vanhempineen muuttanut Lumi. Tosin nimen valinta tätä taustaa vasten vähän ihmetyttää; miksei nimi voisi kuvastaa tytön syntyperää?
Anna Rastaan toimittamassa
Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa
maailmassa (SKS 2013) todettiin monessa artikkelissa, että kotimaisissa lasten- ja nuortenkirjoissa arastellaan vielä toisesta kulttuurista tulevaa
lasta keskushenkilönä.
Sarjan
kuvittaja Satu Kontinen on ottanut kirjojen kansikuvissakin Lumin kiintopisteeksi: tyttö katsoo ystävällisesti – joskin kädet puuskassa – suoraan lukijaan.
Pienten
kustantamoiden kirjoissa kompastuskivenä on usein kuvitus, joka tehdään kustannusten minimoimiseksi amatöörivoimin.
Kivalan etsivät -sarjan kuvittaja Satu
Kontinen on moniaalla tunnustusta saanut nuoren polven graafinen suunnittelija,
jonka sekatekniikalla toteuttamissa tummasävyisissä kuvituskuvissa on paljon
hyvää: voimakkaat kontrastit virittävät lasta jännitykseen ja luovat salamyhkäistä tunnelmaa.
Sitä suuremmalla syyllä tohdin ihmetellä, miksi hän on monistanut lasten hahmot sekä kansikuviin että sisäsivujen kuvituskuviin?
Matti osoittaa molemmissa
kansissa sormellaan kuvan taka-alalla olevaa kohdetta ja vaikuttaa Lumin
olemukseen verrattuna paljon nuoremmalta! Sama kuva-aihelma Matista toistuu moneen
kertaan muissakin kuvituskuvissa.
Kiinnostavaa ja kannatettavaa on se, että Tuomola ei tekstissä kerro lasten ikää. Dekkarikerronta sinällään vetoaa hyvinkin eri-ikäisiin lapsiin ja
nuoriin. Kuvien perusteella Mattia voisi kuitenkin pitää vasta päiväkoti-ikäisenä, vaikka muutoin sarja voisi hyvinkin vedota vielä 12-vuotiaisiinkin, heikosti lukeviin. Tässä kohdin Kontinen tekeekin kirjan alunperin laveaksi ajatellulle kohderyhmälle karhun palveluksen.
Lasten
arkeen mahtuu vastoinkäymisiä. Matin vanhemmat ovat eronneet, ja poika kipuilee
asiaa:
Eron jälkeen isäkin oli muuttunut. Hän kuunteli lapsia paljon tarkkaavaisemmin kuin ennen ja tuntui koko ajan haluavan viettää aikaa heidän kanssaan. Aika usein Matti – ja vielä useammin Elina – joutui kieltäytymään. Oli hankalaa kun oli kaksi kotia. Aina joku tarpeellinen tavara oli siellä toisessa kodissa. Mutta vaikeinta oli nähdä, kuinka yksinäiseltä äiti näytti kun hän lähti isälle, ja kuinka yksinäiseltä isä näytti kun hän lähti äidille. Matti toivoi kaikesta sydämestään, että isä muuttaisi takaisin kotiin. Ja niin kovasti kuin hänen tekikin mielensä pyytää, rukoilla, vaikka komentaa, hän tiesi, että isän ja äidin oli keskenään selvitettävä se asia.
Luokan
retkikassa varastetaan rehtorin kaapista. Kivalan etsivät, eli Lumi
ja Matti, valpastuvat heti ja ryhtyvät selvittämään rikosta. Epäiltyjä löytyy
koululta enemmänkin. Lumi ja Matti värväävät etsiväkerhoonsa vielä uuden
jäsenen, syrjäänvetäytyneen Sampsan, jonka päättelykyvystä ja nokkeluudesta on
hyötyä rikoksen selvittämisessä.
Johanna
Tuomola (s. 1961) tunnetaan entuudestaan Myllylahden kautta ilmestyneistä
aikuisdekkareistaan ja Kariston kautta ilmestyneistä hevoskirjoistaan (mm. Kati-sarja) nuorille.
Myllylahti on espoolainen pienkustantamo, joka on kotisivunsa mukaan erikoistunut jännitys- ja rikoskirjallisuuteen, erä- ja sotakirjoihin, lasten kuvakirjoihin ja tietokirjoihin. 20 toimintavuotensa aikana kustantamo on julkaissut 400 kirjaa. Nykyisin kaikista uusista kirjoista on saatavilla myös sähkökirjaversio.
Myllylahti on espoolainen pienkustantamo, joka on kotisivunsa mukaan erikoistunut jännitys- ja rikoskirjallisuuteen, erä- ja sotakirjoihin, lasten kuvakirjoihin ja tietokirjoihin. 20 toimintavuotensa aikana kustantamo on julkaissut 400 kirjaa. Nykyisin kaikista uusista kirjoista on saatavilla myös sähkökirjaversio.
Tällä hetkellä nuo liian ahdas riviväli ja liian pieni fontti ovat kaksi suurinta lastenkirjan syntiä kustannusalalla. Jos tehdään lyhyt, helppolukuinen, kiva ja vähän jännittäväkin kirja alakoululaiselle, niin miksi homma pilataan pienimmällä fontilla mitä löytyy ja nollan rivivälillä? Ärsyttää.
VastaaPoista
VastaaPoistaTotinen tosi on tämä!
Kaikkien helppolukuisten äärellä parveilevien - eli kirjastonhoitajien, lasten vanhempien, opettajien ja kirjakauppiaiden – pitäisi mielestäni joukkoliikkeenä ryhtyä ottamaan yhteyttä kustantamoihin ja vaatia muutosta tähän lasten lukemiskasvatusta ja kirjallisuusharrastusta tuhoavaan töllöntyöhön!