Arki ja ihanteet kulkevat käsi kädessä Tompan kanssa

Kristiina Louhi: Tompan juhlakirja. 141 sivua. Tammi 2013. Ulkoasun suunnittelu Laura Lyytinen. 

Kristiina Louhi: Tompan uusi koti. 29 sivua. Tammi 2012.

Tompan juhlakirjan äärellä on pakko ällistellä ajan kulumista: Kristiina Louhen Tomppa-kuvakirjasarja viettää nimittäin tänä vuonna 20-vuotisjuhlaa. 

Sen kunniaksi on julkaistu viiden kirjan yhteisnide, jossa on yksissä kansissa Meidän Tomppa, Tomppa ja mummolan yö, Tompan joulu, Tomppa ja Taatelin maito ja aivan uusi Tomppa ja tohtori Korva.

Tompan vanhemmilla on viitseliäisyyttä taltioida lapsen kehityksen merkkipaaluja sanoin ja kuvin. Kristiina Louhen kuvitusta kirjaan Meidän Tomppa, sis. yhteisniteeseen Tompan juhlakirja, Tammi 2013. 

Tompat ovat kulkeneet yhtä matkaa oman perheen kasvamisen kanssa. Esikoisen ja tämän pikkuveljen kanssa luettiin ensimmäisiä Tomppa-kirjoja, ja kirjat kaivettiin esille vielä kolmannen kerran kuopuksen käyttöön. Nyttemmin kirjat ovat päätyneet siskonlasten kirjahyllyyn.

Tompan juhlakirjan kahta ensimmäistä tarinaa lukiessa teksti palautui heti mieleen ja pongasin sieltä omat kuvasuosikkini ja aukeamat, joilla lapsetkin halusivat viivähtää pidemmän tovin.

Kristiina Louhi teki Aino-kuvakirjasarjaa (1984–1996) keskellä omaa lapsiperheen hektistä arkeaan. Ajallinen välimatka ja perheenäidin työtaakan keveneminen on saanut Louhen tarkastelemaan Tomppa-kirjoissa taaperovaihetta heltymyksellä, kiireettömästi ja lapsilähtöisesti. Tästä kertoo sekin, että Louhi zuumaa kuvakulman mielellään hyvin lähelle keskushenkilöä. Tomppa-kirjoille on tyypillinen ovaalin muotoiseksi rajattu kuvituskuva.

Tompan hämmennys muuton alkaessa todentuu hyvin kodin kaaoksen keskellä. Kristiina Louhen kuvitusta kirjaan Tompan uusi koti, Tammi 2012. 

Louhen akvarellitekniikkaan on tullut sarjan uusimmissa osissa kirkkaampi väritys. Sarjan loppupään kirjoissa kuva-alaa zuumataan jo perustellusti isommaksi: siinä missä vielä ryömien tai konttaamalla maailmaa tutkineen Tompan näköpiiri on vielä rajattu kodin turvallisten seinien sisälle, niin Tomppa ja Taatelin maito-, Tompan uusi koti- ja Tomppa ja Tohtori Korva -kirjoissa liikutaan jo luontevasti myös kodin ulkopuolella ja kuvissa on välillä jopa suoranaista tungosta mitä tulee sivuhenkilöiden määrään. 

Tompan vierailu karjatilaa pitävien sukulaisten luo maalle ja korvatulehduksen etenemistä kuvaava uusin sarjan kirja ovat arvatenkin syntyneet suoranaiseen tarpeeseen: modernin maitotilan koneita ja lastenlääkärin hoitovälineitä kuvataan tunnistettavan tarkasti ja lapsen tiedonnälkää tyydyttävällä tavalla. 

Lapsen korvatulehduskierteestä on rouva Huun muistin mukaan julkaistu Suomessa aiemmin kaksi kirjaa, näyttelijänä paremmin tunnetun Karoliina Blackburnin, Tuomas Mäkelän ja Elina Halosen Touko ja Keljukorva (Satukustannus 2006) sekä Aage Brandtin & Mette-Kirstine Bakin Kallen korva on kipeä (Weilin+Göös 1999). 

Kuvat puhukoon puolestaan. Kristiina Louhi on hauskasti taltioinut kahteen
Tomppa-kirjan kuvituskuvaan isovanhemman uhrautuvaisuuden.
Yökylässä Tomppa on saanut vauva-ajoista lähtien valita mummin kapeassa
sängyssä itselleen mukavimman asennon mummin omien yöunien kustannuksella.
Kristiina Louhen kuvitusta kirjaan Tomppa ja mummolan yö, sis. yhteisniteeseen
Tompan juhlakirja, Tammi 2013. 

... ja kuvaparien vertaaminen todentaa myös hyvin mummolan turvallisen idyllin pysyvyyden: herätyskello, lukulamppu ja sininen puutuoli ovat yhä tutuilla paikoillaan! Kristiina Louhen kuvitusta kirjaan Tompan uusi koti, Tammi 2012.

Osa Tomppa-kirjojen viehätyksestä perustuu niistä huokuvaan lapsiperheen rikkumattomaan idylliin. Tomppa saa isältä ja äidiltä perheen ainokaisena jakamattoman huomion. Mummi hemmottelee Tomppaa yökyläilyillä ja korvapuusteilla. Tompan uteliasta luonnetta ja aloitteellisuutta ei lannisteta, vaan poika saa osallistua kaikkiin kodin töihin tasavertaisena. Sotkusta ja ajan kulumisesta ei kanneta huolta.

Tompalla on yksinkertainen maku, mitä tulee leluihin. Kissa Kii, possu ja Martti-mato kulkevat aina siellä missä Tomppakin.

Louhen ratkaisu olla napittamatta Tomppaa tiettyyn ikävaiheeseen on onnistunut. Tompassa on vielä 15:nnessä sarjan osassakin havaittavissa vauvamaista pyöreyttä. Tompan sanavarasto ei ole vielä kummoinen, mutta silti hänellä on paljon sanottavaa. Sarjan karttuessa on päästy jo myötäelämään monia siirtymäriittejä: yksivuotissyntymäpäivää, päiväkodin aloittamista ja muuttoa uuteen kotiin. 

Nähtäväksi jää, onko vanhan remontoitavan omakotitalon hankinta vain Tompan tiedostavien ja luonnon läheisten vanhempien arvovalinta, vai täydnetyykö pienperhe uudella tulokkaalla myöhemmissä osissa (vihjettä tähän suuntaan voi halutessaan saada siitä, että uudessa kodissa Tomppa saa oman huoneen ja sinne kerrossängyn. Äiti lupaa, että hiukan vanhempana Tomppa voi siirtyä nukkumaan yläsänkyyn…).

Kriitikko Ismo Loivamaa on laatinut juhlakirjan alkuun ansiokkaan, Kristiina Louhen merkitystä suomalaisen nykylapsuuden kuvaajana oivaltavasti kiteyttävän artikkelin.