Matkailu avartaa myös krokotiileja

Hannu Hirvonen: Virtahepojen laulujuhlat. Kuvittanut Pia Sakki. 93 sivua. Tammi 2013.

Hannu Hirvonen aloitti Murisevan metsän eläinten seikkailut lukemaan opettelevien Keltanokka-sarjassa, mutta sittemmin sarjan formaatti on muuttunut neliväriseksi runsaasti kuvitetuksi lastenromaaniksi.

Virtahepojen laulujuhlat on mukavalla tavalla vanhanaikainen ja leppoisa lastenkirja siinä mielessä, että tapahtumien tempo pysyy sopivan verkkaisena, vaikka luonnostaan hidasliikkeisillä krokotiileilla onkin  häämatkaa vauhdittamassa kuumailmapallo. 

Koto-Suomesta matkataan sen kyydissä Suomen Lapin kautta Kiinaan ja Intiaan ja sieltä aina Afrikkaan asti tarkoituksena osallistua virtahepojen laulujuhlille.

Kahden taiteellisen sielun yhteiselo ei aina ole aivan silkoista, mutta matkalla opitaan myös riitelemään ja hieromaan sen jälkeen sovintoa. Krrilla on hiukan itsekeskeinen oopperadiiva ja haaveellisuuteen tämän tästä vajoava runoniekka Krristian ei aina pysy tuoreen vaimonsa mielenliikkeiden oikuissa mukana.

Näin hauskaa voi todennäköisesti olla  vain virtahepojen laulujuhlilla!
Pia Sakin retrohenkistä kuvitusta Hannu Hirvosen
lastenromaaniin Virtahepojen laulujuhlat, Tammi 2013.

Vaiherikkaan matkan aikana opitaan yhtä ja toista. Aina väärinkäsityksiltäkään ei voida välttyä, mutta nekin kuitataan huumorilla. Krokotiilit ihmettelevät erilaisia tapoja ja tottumuksia uteliaasti ja mukautuvat sitten paikallisten asukkaiden tavoin vallitseviin oloihin:

Virtahepojen laulujuhlat kestävät karkeasti ottaen kuukauden. Kuukausi laulua ja rummutusta kuulostaa pitkältä ajalta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että loput vuodesta, kokonaista yksitoista kuukautta, virtahevot käyttäytyvät hyvin rauhallisesti ja sävyisästi. Sen takia muut afrikkalaiset suhtautuvat virtahepoihin hyväntahtoisesti ja laulujuhliin kuin luonnonilmiöön. Joskus laulujuhlat sattuvat kohdalle eikä sille mitään voi. Sellaisella asenteella selviää kyllä vaikeistakin ajoista.

Himalajan vuoristossa ne tapaavat lohikäärme Shiksalin, joka kertoo onnen salaisuuksista. Kotiin paluu Murisevaan metsään on antoisan maailmanmatkan jälkeen mieluinen, vaikka karhulla ja siilillä onkin surullinen uutinen  harvapäisen hirven poislähdöstä.

Hyvä esimerkki Pia Sakin taidosta sananmukaisesti kietoa teksti kuvituksen kainaloon ja tarjota visuaalisesti kylläiseksi tekevä aukeama. Pia Sakin kuvitusta Hannu Hirvosen lastenromaaniin Virtahepojen laulujuhlat, Tammi 2013. 

Mutta elämä jatkuu, ja seikkailun päätteeksi Krrilla ja Krristian saavat tietää sen tärkeimmän onnen salaisuuden. Parasta siinä – tai tarkalleen ottaen niissä – on se, että ne kasvavat koko ajan suuremmiksi!

Pia Sakin värikylläinen kuvitus luo huikeat puitteet krokotiilien eksoottiselle matkalle. Kuvitukset työntyvät usein koko aukeamalle ja antavat rytmiä myös tekstille. Kirjan pieni kirjasinkoko viestii siitä, että Virtahepojen laulujuhlat on ajateltu ensisijaisesti ääneen luettavaksi.