Iloa uusista kirjoista, osa 7: tukeva syliote nykykirjallisuuteen

Mika Hallila, Yrjö Hosiaisluoma, Sanna Karkulehto, Leena Kirstinä ja Jussi Ojajärvi (toim.): Suomen nykykirjallisuus 1. Lajeja, poetiikkaa, 408 sivua; Suomen nykykirjallisuus 2. Kirjallinen elämä ja yhteiskunta. 308 sivua. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2013.

Eilen oli lystiä hakea jouluruuhkaisesta Tampereen pääpostista lähetys Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta.

Tämä hanke on ollut käynnissä jo viiden vuoden ajan. Suomen nykykirjallisuus 1. Lajeja, poetiikkaa sekä Suomen nykykirjallisuus 2. Kirjallinen elämä ja yhteiskunta ottavat tukevan syliotteen kotimaisesta nykykirjallisuudesta, 1990-luvulta tähän päivään.  

Olen kirjoittanut ykkösosaan kaksi tekstiä, laajan artikkelin  Lasten- ja nuortenkirjallisuus kyseenalaistaa ja ottaa kantaa  sekä kotimaista nonsenselyriikkaa kartoittavan katsauksen Tiitiäisestä mahtimummeliin.

Minulla on kokemusta jo kahdesta aiemmasta kirjallisuushistoriasta. Edellinen laaja SKS:n Suomen kirjallisuushistoria 1–3 (päätoim.  Yrjö Varpio) ilmestyi vuosituhannen taitteessa, vuonna 1999, ja siihen tein artikkelin lasten- ja nuortenkirjallisuuden kehityksestä.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus sai oman historiansa Pieni suuri maailma vuonna 2003 (Tammi, toim. Liisi Huhtala, Karl Grünn, Maria Laukka ja Ismo Loivamaa) ja siihen tein artikkelit 1940-50-luvun sekä 1960–70-lukujen lasten- ja nuortenkirjallisuudesta.

Jokainen rupeama on ollut erilainen. Tässä viimeisessä laaja toimituskunta on kommentoinut artikkeleita taajaan ja kukin omasta erikoisalueestaan käsin.

Prosessi on ollut pitkä, kärsivällisyyttä kaikilta osapuolilta vaativa, mutta myös loppupeleissä palkitseva.

Uudessa nykykirjallisuuden historiassa lasten- ja nuortenkirjallisuus on huomioitu myös monissa muissa artikkeleissa: mm. Juhani Niemen ykkösosan avaavassa artikkelissa Tradition jatkuvuus ja sukupolvien rinnakkaiselo,  Kristiina Malmion suomenruotsalaisen kirjallisuuden artikkelissa Ahdas huone avautuu, Toni Lahtisen artikkelissa Ilmastonmuutos Lintukodossa, Markku Soikkelin artikkelissa Fantasia ja scifi matkalla uuskummaan ja Maria Laakson Mauri Kunnaksen koirauniversumin katsauksessa. 

Lasten- ja nuortenkirjallisuus ei siis, hiisi vieköön!, ole missään ghetossa tai omassa poterossaan, vaan luontevasti osana koko nykykirjallisuutta. Tästä olen ylpeä, ja iloinen, että minulla on ollut mahdollisuus olla tässä hankkeessa mukana.