Cityketut buffet-illallisella ja muita ihmeitä

Anneli Kanto: Seuraa hännänpäätäni. Kuvittanut Vili Ohra-aho. 136 sivua. Kettuki 2013.

Erilaiset järjestöt ja yhdistykset kustantavat aika-ajoin myös lastenkirjoja.

Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry:n ylläpitämä Taidekeskus Kettuki edistää kehitysvammaisten taiteen tunnetuksi tekemistä järjestämällä näyttelyitä, koulutusta, tiedotusta ja rakentamalla yhteistyöverkostoa valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Taidekeskus sijaitsee Iittalassa.

Näinä aikoina, kun kirjojen nimekemäärät ovat jo maksimissaan ja kilpailu median ja ostajien huomiosta on entistä ankarampaa, tulisi monien erikoiskustantajienkin entistä enemmän pohtia tällaisten omaa agendaa tunnetuksi tekevien julkaisujen tavoitteita myös menekin kannalta.

Eläinaiheisen Seuraa hännänpäätäni  -lastenromaanin tekstin on kirjoittanut  lasten- ja nuorten- ja aikuistenkirjailijana hyvin tunnettu Anneli Kanto. Hän on sommitellut lähtökohdiltaan varsin veikeän eläintarinan kahdesta ketusta, jotka joutuvat kodittomiksi, kun kauhakuormaaja hajottaa niiden kotikolot. 

Buffet-illalliseen liittyy myös omat riskinsä, mutta onneksi tästä kiperästä
tilanteesta selvitään kunnialla. Vili Ohra-ahon kuvitusta Anneli Kannon 
lastenromaaniin Seuraa hännänpäätäni, Kettuki 2013.  

Omissa oloissaan aiemmin viihtyneet ketut katsovat parhaaksi yhdistää voimansa selviytyäkseen uusista haasteista. Niistä tulee citykettuja, jotka etsivät ruokaa roskiksista – tai buffet-pöydästä –  kuten suuren maailman ihmeistä paremmin perillä oleva Suurkettu asian nuoremmalle ja kokemattomalle Ketsulle ilmaisee. 

Autiotalon kellarista löytyy suojaa, mutta myös aikeiltaan arvaamaton haamu. Ketut mieltyvät moniin televisio-ohjelmiin: ne katsovat Teleketappeja, Ajankohtaista kettusta ja Pikku kettusta. Vähitellen Haamun mysteerikin selviää, kun se kettujen avulla saa vihiä aiemmasta identiteetistään. 

Kirjassa on sopivan väljä ladonta ja riittävän suuri kirjasin. 

Mielestäni  kirjahankkeessa olisi kuitenkin ollut enemmän potentiaalia, mikäli se olisi tehty selkokirjaksi kehitysvammaisille lapsille tai jos tarinassa olisi taiten käsitelty kehitysvammaisen lapsen arjen asioita tavalla, joka olisi lisännyt suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä yleisemmällä tasolla.

Lastenromaanin kuvittaja Vili Ohra-aho on 20-vuotias Tervakoskella asuva autistinen nuori, joka suoritti taidekeskus Kettukissa työssäoppimisjaksolla kirjan kuvituksen. Hän valmistuu keväällä Sataedun ammattiopistosta kuva-artesaaniksi ja graafikoksi.  

Sekatekniikalla toteutetussa kuvituksessa on liikettä ja toimintaa. Kettujen ja haamun vaihtuvat tunnetilat tulevat kuvituksessa hyvin esiin. 

Kirjan julkaisemista ovat tukeneet Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry, Karisto Oy ja Radiant Graphics Oy.