Kuuminta hottia, paljon haukuntaa ja makeita kirjoja

Tampereen kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenkirjallisuuden perinteiset kirjakutsut ovat yltäneet jo 10 vuoden ikään ja tänään niitä juhlittiin Kainon nimipäivän merkeissä Metsossa.

Kirjavinkkausten laadussa ja innostuksen palavuudessa ei kuitenkaan kainosteltu tippaakaan. 

Puoli yhdeksästä neljään kestänyt tilaisuus jätti jotenkin poikkeuksellisen tyytyväisen ja täyteläisen olon. 

Ei ole meillä Suomessa hätäpäivää, kun on näin tulisieluisia kirjavinkkareita, jotka jaksavat vuosi toisena jälkeen innostua aina uusista kirjoista!

Kirjakenttä on pirstaloitunut: uusia pieniä kustantamoita ilmestyy jatkuvasti uusia. Voi olla harhaa vain, mutta rouva Huusta tuntuu, että nimenomaan ne pienet kustantamot tekevät nykyisin kaikkein kiinnostavinta ja valtavirrasta poikkeavaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. 

Kuinka ihmeessä voisi vielä pitää näpeissään kaikki uudet, pienet ja vielä piskuisemmat kustantamot, jotka tarjovat vähän toisenlaista tulokulmaa isojen kustantamoiden valtavirtaan ???

Mervi Hietasen lasten ja nuorten tietokirjojen esittelyssä kiitosta saivat askartelukirjat, lukuisat koirakirjat sekä monet alun perin aikuista lukijakuntaa silmällä pitäen tehdyt ”huikeat luontokirjat”, joista löytyy kuitenkin paljon kiinnostavaa myös lapsille ja nuorille. Itseäni kiinnostivat uudet optisia harhoja ja piilokuvia sisältävät teokset Nemolta ja Read.me-kustantamolta.

Pirkanmaalaisena nostona Hietanen toi esillä Aino Nissinahon Muinaishaudan salaisuus ja kuinka se paljastetaan: arkeologian opaskirja lapsille, joka on ilmestynyt Pirkanmaan maakuntamuseon kautta.

Katariina Ahtiaisen haarukassa olivat kuvakirjat, ja tilastojen mukaan niitä kertyi viime vuonna 345, vertailuvuotena parin vuoden takainen ennätyssaldo, 533 kotimaista tai käännettyä kuvakirjaa. 

Voiko tästä päätellä, että nimekemäärien oletettu karsinta on lastenkirjoissa jo käynnissä, vai onko sittenkin kyse vain sattumanvaraisesta notkahduksesta?

Ahtiaisen havaintojen mukaan sadun lumoa löytyy aiempaa vähemmän kuvakirjoista. 

Tuija Mäen haarukassa olivat nuortenkirjat, ja hänen havaintoonsa viime vuoden verraten vaisusta nuortenkirjavuodesta on helppo yhtyä.

Karisto sai Mäeltä kiitosta siitä, että kustantamo pitää urheiluaiheisia lasten- ja nuortenromaaneja kustannusohjelmassaan. Niille on kysyntää. 

Sitä vastoin Jyri Paretskoin Shell´s angles -nuortenromaanin kansikuvaa pidettiiin epäonnistuneena. Matti Karjalaisen testauksessa kirja oli Hervannan nuortenosastolla kuusi kuukautta hyllyssä ns. tyrkyllä ennen kuin se meni lainaan... ja silloinkin aikuiselle osaston työntekijälle. 

Koska kustantajat terhakoituvat kansikuvien suunnittelun suhteen, ihan oikeasti?

Matti Karjalaisen sarjakuvakatsauksessa aloitettiin dramaattisesti: hänen mukaansa viime vuosi oli viimeinen laatusarjakuvan hyvä vuosi. Merkit monien kustantamoiden  sarjakuvan alasajosta ja niukentamisesta ovat Karjalaisen mielestä jo nähtävissä. 

Viime vuoden parhaiten nimetyn sarjakuvan kunniamaininnan sai Juba Tuomolan Alajuoksun kelluva pullukka -sarjakuva (Otava), joka ei kuitenkaan Karjalaisen arvion mukaan yllä lähellekään Tuomolan Jääkarhun sydäntä.

Mäen ja Karjalaisen yhteisessä esittelyssä olivat mukana fantasia ja dystopia, ja nimenomaan dystopiassa he antoivat tunnustusta kotimaisille verrokeille, jotka päihittävät parhaimmillaan reippaasti ulkomaiset vastineensa. Käännösdystopioista Karjalainen nosti parhaimmistoon Rick Yanceyn 5. aallon, joka on "dystopian ydintä ja angstintäyteistä kerrontaa".

Karjalainen fanitti myös Reeta Aarnion Hän joka ei pelkää -dystopiaa, jossa on vältetty lajityypin pahimpia kliseitä.  

Tuija Mäki puolestaan puhui vakuuttavasti Siiri Enorannan Nokkosvallankumouksen puolesta. Enoranta jaksaa todellakin aina yllättää uudella omavaloisalla itsenäisellä romaanillaan. 

Viime vuoden uutuudessa pääosassa ovat kaksi poikaa, mutta heidän rakkaussuhdettaan ei mitenkään kyseenalaisteta, sen koommin poikien itsensä kuin ympäristönkään taholta. 

Ylipäätään kotimaisessa dystopiassa seurustelusuhteet eivät ole niin kliseisiä kuin käännöskirjoissa, totesi Mäki nasevasti. Maria Turtschaninoffin kirjat ovat aina kuuluneet hänen suosikkeihinsa, ja Anache ei tuottanut pettymystä nytkään.

Karjalainen esitteli Catherynne M. Valenten Tyttö, joka... -sarjan niin vastustamattomasti, että sen kahden ensimmäisen osan lukemiseen on ehdottomasti raivattava pikapuoliin aikaa! Vuolaita kehuja  hän ei säästellyt myöskään Sari Peltoniemen Haltijan pojan kohdalla: "uskomattoman hieno kirja", ja siihenkin on helppo yhtyä.

Tuija Mäen ajatus Asphyxian Kalmankalliot-sarjan käytöstä myös kirjallisuusterapeuttisena teoksena oli kinnostava, mutta ei lainkaan kaukaa haettu. Täytyykin paneutua toiseen osaan vielä uudelleen tästä näkökulmasta!

Ja erityiskiitos Matti Karjalaiselle erinomaisesta ja tyhjentävästä steampunkin määritelmästä! Magdalena Hain Kellopelikuningas sai häneltä myös luonnehdinnan ”hienon-hieno”.

Päivän lopuksi parivaljakko Karjalainen & Mäki, todelliset himo- ja superlukijat, yllättivät vielä kuulijat esittelemällä kymmenen viime vuoden ajalta fantasiakirjallisuuden top 10-listan.

Sinne ylsivät seuraavat opukset, joista ykkönen oli yllätys, mutta hyvä sellainen:

1. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos

2. Reetta Aarnio: Maan kätkemät, Otava

3. Timothee de Fombelle: Tobi Lolness, Tammi

4. Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme, WSOY 

5. Suzanne Collins: Nälkäpeli, WSOY

6. Philip Reeve: Kävelevät koneet, Karisto

7. Neil Gaiman: Hautasmaan poika, Otava

8. Maria Turtschaninoff: Arra, Tammi

9. Salla Simukka, Jäljellä, Tammi

10. Terry Pratchett: Suuri ajomatka, Karisto

Tässä rouva Huun pikakelauksessa monta hyvää kirjaa jäi ansiottaan vaille huomiota.  

Kirjakutsuilla tuli vastaan monta sellaista kirjaa, joihin en ole aiemmin tutustunut lainkaan. Näitä kiinnostavia helmiä lupaan esitellä myöhemmin Lastenkirjahyllyssä.

Kainon päivän kirjakutsujen kirjalistat voi ladata itselleen täältä. Niina Salmenkankaan lastenmusiikkikatsaus jäi sairastumisen takia pois eilisestä ohjelmasta, mutta sekin löytyy Prezi-linkkinä.

Grafomaniasta löytyy Salla Simukan raportti, joka täydentää erinomaisesti Lastenkirjahyllyn katsausta.