maanantai 17. helmikuuta 2014

Erilaisten kukkalaitteiden symboliikasta, eli työn ilon analyysiä






Rouva Huu on kulkenut koko viikonlopun suu muikeassa hymyssä. Minulla oli nimittäin iso ilo vastaanottaa lauantaina Tampereella Elävän kirjallisuuden festivaaleilla Vaaskivi-plaketti pitkäaikaisesta toiminnastani lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikkona.

Perusteluissa sanottiin mm. seuraavaa:

--- pureutuu laajalla skaalalla asiantuntevasti ja analyyttisesti koko lastenkirjallisuuden kenttään. ---  on kirjoittajana samaan aikaan sekä akateeminen että kansantajuinen. 
--- puhuu arvostaen ja palavasti lastenkirjallisuuden puolesta aikana, jolloin kyseinen kirjallisuudenlaji on jäänyt mediassa vähälle huomiolle. Hän on perehtynyt myös lasten ja nuorten lukemiskasvatukseen etsimällä keinoja vakuuttaa lasten vanhemmat ja kasvattajat lapsille ja nuorille lukemisen merkityksestä. 
Heikkilä-Halttunen on pitänyt vuodesta 2009 lähtien Lastenkirjahylly-blogia. Yksi painava syy sen perustamiselle on ollut lastenkirjallisuuden kritiikkien väheneminen päivälehdissä. 
Lastenkirjahyllyn vahvuuksia on kattavuus, asiantuntijuus ja laaja-alaisuus. Blogissa tarkastellaan sekä uutuusteoksia että menneiden vuosien ja vuosikymmenten kirjoja ja kirjallisia suuntauksia. Kritiikit ovat pitkiä, hyvin perusteltuja ja oivaltavia. Heikkilä-Halttusella on kokemusta ja kompetenssia vertailla uusia teoksia ennen julkaistuihin ja pohtia sitä, miten ne keskustelevat keskenään.
 

Vaaskivi-plaketiksi kutsuttu kriitikkopalkinto on jaettu kirjallisuuden tai teatterin piirissä tehdystä merkittävästä työstä vuodesta 1962 lähtien. Kirjallisuuskriitikoista sen ovat saaneet mm. Pekka Tarkka, Arto Virtanen, Putte Wilhelmsson, Markku Soikkeli ja Kiiltomato-verkkolehti.  

Palkinto on perustettu Tampereen yliopistossa ja se on saanut nimensä kirjailija-kriitikko Tatu Vaaskiven (19121942) mukaan.  Essi Renvallin suunnittelema plaketti ja siihen liittyvä rahapalkinto on  jaettu neljän vuoden välein.


Palkintoraatiin kuuluivat näytelmäkirjailija Jorma Kairimo (Suomen Näytelmäkirjailijaliitto), kirjailija Kirsti Kuronen (Pirkkalaiskirjailijat), opiskelija Tanja Peltonummi (kirjallisuudenopiskelijoiden yhdistys Teema), toimittaja Siskotuulikki Toijonen (Suomen Arvostelijain Liitto) ja kirjailija Vuokko Tolonen (Suomen Kirjailijaliitto). Puheenjohtajana on toiminut professori emeritus Juhani Niemi (Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö).

Palkinnonjakotilaisuudessa pitämässäni puheessa kerroin, kuinka Helsingin Sanomien legendaarinen kriitikko, myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden arviointia lehdessä merkittävästi kehittänyt Toini Havu (1908–1998), laski kriitikon työnsä painoarvon sen mukaan, kuinka monta haukkumakirjettä ja kukkakimppua hän sai vuosittain kirjailijoilta. 

Toini Havu oli pelätty ja arvostettu kriitikko, jonka kirjallisuusarvostelujen äänenpainoja myötäiltiin lauhkeasti maakuntalehdissä.

Ajat ovat muuttuneet sitten Toini Havun: en tunnusta saaneeni ainuttakaan  haukkumakirjettä kirjailijalta tai kuvittajalta. Ja palkinnon jaon yhteydessä saatu kukkalaitekin oli minulle lajissaan ensimmäinen kriitikon työstä annettu!

Taidekriitikoille ei juuri Suomessa jaeta palkintoja. Vaaskivi-plaketin lisäksi ainoa säännöllisesti jaettava palkinto on kuvataidekriitikoille niin ikään vain muutaman vuoden välein jaettava E. J. Vehmas -palkinto.

Myös Vaaskivi-plaketin jako nykymuotoisena päättyy ja sille etsitään parhaillaan uutta toimijatahoa, joka ottaisi sen hoteisiinsa. Toivottavaa on, että palkinto jatkaa elämäänsä myös vastaisuudessa.

Sananlaskussa sanotaan, että kissa kiitoksella elää.  Olen itse toiminut kriitikkona jo yli 25 vuotta. Jos olisin ollut julkisen kiitoksen kipeä, olisin lopettanut nämä työt alkuunsa. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden toimijoilta – kirjailijoilta, kuvittajilta, suomentajilta, kirjavinkkareilta, kirjastonhoitajilta, kustannustoimittajilta ja kriitikoilta –  edellytetään tiettyä alttiutta toimia tulisieluisesti tärkeäksi kokemansa asian puolesta, vaikka näkyviä tuloksia ja palautetta tehdystä työstä ei ihan bumerangina tulisikaan.

Aamulehden kulttuuriosaston esimies Markus Määttänen seuloi Kriitikolla on kriisi -kolumnissaan eiliessä lehdessä palkinnonjaon jälkeen järjestetyn paneelikeskustelusta keskustelunsäikeitä ja äimisteli raflaavasti taidekritiikin alasajoa. Tulkintoja taidekritiikin tilasta on varmasti yhtä paljon kuin Suomessa ilmestyy kirjoja vuosittain, ja Määttäsellä on toki oikeus ilmaista oma näkemyksensä.

Kolumnissa hän väittää, että minut palkittiin festivaaleilla kriitikkoudesta noin 60:nnen kerran, tällä kertaa Vaaskivi-plaketilla. Tästä aivan absurdista väitteestä julkaistaan toivon mukaan lähipäivinä Aamulehdessä korrekti oikaisu.





12 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon, Päivi! Ansaittu huomionosoitus.

    Katja K

    VastaaPoista
  2. Provosointi kuuluu olevan muotia. Siis kohteen tahallinen loukkaaminen tai ärsyttäminen jne.
    Minusta provosoinnissakin pitäisi olla realistiset perusteet, muutenhan kyse on valehtelusta?

    Meidän maamme ketuille pihlajanmarjat ovat hurjan happamia.

    Ja meikäläisen ikäpolvelle kulttuuria edustaa ensin kirjallisuus, sitten teatteri, musiikki, kuvataide. Elokuva seuraa vähän kauempana perässä. PELIT, joiden kritiikkiä nykyisin ei ainakaan liian vähän näy aamumme lehdessä, eivät meikäläiselle kivikauden reliikille edusta ollenkaan kulttuuria. Mutta sehän ei liene pelien sen enempää kuin kulttuuritoimitustenkaan "vika".

    Vaikka välillä tuleekin miettineeksi, että ovatkohan pelifriikit aamun lehtien kulttuurisivujen/useimmiten sivun intohimoisia lukijoita.

    Edelleen muistutukseksi, useimmat kulttuuripalkinnot eivät ole VOITTOJA vaan TUNNUSTUKSIA, joita on kulloisenkin raadin piirissä puitu ihan tunnollisesti ja perusteellisesti.

    Kannustaen

    T von L

    VastaaPoista
  3. Onnea, rouva Huu! Löysipäs palkinto aivan oikean kohteen!

    Jonna

    VastaaPoista
  4. Iloiset onnittelut Päiville!
    Tässä yhteydessä tulee taas mieleeni usein muistamani lausahdus, jonka professorini Annamari Sarajas aikoinaan tokaisi: " Olosuhteita uhmaten tehdyssä työssä tutkijan tahto punnitaan".
    (Tutkija-sanan rinnalle voi asettaa myös taitelija-sanan!)

    VastaaPoista
  5. Hurjasti onnea - ja tässä välissä kiitos myös mainiosta blogista!

    VastaaPoista
  6. Repivä huomataan, rakentavaa ei ehkä koskaan mainita, mutta niin on useimpien asioiden laita. Harva menestyvä mies julkisesti kiittää äitiään lapsuuden hoivasta...

    Onnittelut tunnustuksesta, kiitokset lastenkirjallisuuden esillä pitämisestä!

    VastaaPoista
  7. Määttäsen kolumni oli erittäin kummallinen ja sitä paitsi tahallisen ilkeä.
    Hän nosti Aamulehden kulttuurimainetta kehaisemalla laskeneensa kulttuurikritiikit kahden viikon ajalta. Niitä oli 55, mikä oli nostona jutussa. No, sittemmin tunnusti, että kirjallisuuskritiikkejä niistä oli 7. Mutta eipä kertonut, kuinka monta lasten- tai nuorenkirjan kritiikkiä. Veikkaan että 0.
    Mutta eipä pilata hyvää väitettä faktoilla.
    Mikä ihme kirjoittajaa Vaaskivi-plaketissa pänni?
    Minua pänni ao. kolumni melko pahasti.
    Anneli

    VastaaPoista
  8. Onnittelut! Ansaittu tunnustus!

    VastaaPoista
  9. Onnea tunnustuksesta! Pitkäaikainen työsi lastenkirjallisuuden puolestapuhujana ansaitsee huomion!

    VastaaPoista