14. luukku: ”Pieniähän tässä ollaan. Suuria ja pieniä yhtä aikaa”

Riina Katajavuori: Joulupukki ja Korvatunturin väki. Kuvitus tuotantoyhtiö Anima Boutique. Santa Claus Foundation trademark. 25 sivua. Tammi 2014.

Tämä kuvakirja on hyvä esimerkki siitä, että rouva Huun pelko digitaalisen kuvituksen yleistymisestä ei ehkä ole ihan tuulesta temmattu.

Kustantajan sähköistä uutuusluetteloa selatessani ihmettelin sitä, että kirjan kuvittajaa ei tekstin tehneen Riina Katajavuoren kupeessa ole kerrottu lainkaan. Selitys  kuvittajan tietojen puuttumisesta johtuu siitä, että kuvitus on kirjan takakannen tietojen mukaan kirjattu tuotantoyhtiö Anima Boutiquen nimiin. Fennica-tietokannasta tosin selviää, että kuvitustaustat on tehnyt Anna Bernal ja kuvitushahmot Kiira Kalliomäki.

Rouva Huulla oli  joulun alla vuonna 1998  ainutkertainen tilaisuus tavata jouluaiheista lastenkirjallisuutta kartoittaneen tutkimuksen yhteydessä Suomen virallinen Joulupukki, jonka majapaikka on Rovaniemen Pajakylässä. [ Sittemmin sain vielä Joulupukin matkapuhelinnumeron ja sähköpostiosoitteenkin, joita ei tiettävästi ihan kaikille jaellakaan… ] 

Tuotantoyhtiö Anima Boutiquen luoma Joulupukki-brändi muistuttaa yhdysvaltalaista 
Coca Cola -pukkia, jolla on hyvin laaja vartalonympärys. Tuotantoyhtiö 
Anima Boutiquen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Joulupukki ja Korvatunturin väki (Tammi 2014).

Joulupukin Pajakylä  on edelleen yksi Lapin matkailun yksi keskeisistä vetonauloista. 

Rovaniemen Pajakylästä käsittääkseni täysin irrallisena toimii Helsingistä käsin nykyisin Santa Claus Finland, jonka yksi tärkeä osa-alue on myös vuonna 2000 perustettu Joulupukkisäätiö. Sen kautta markkinoidaan Suomea Joulupukin oikeana kotimaana, tehdään hyväntekeväisyyttä Suomessa ja maailmalla sekä huolehditaan Joulupukki-brändin lisensseistä.  

Tässä kohtaa tekisi kyllä mieli vähän tukistaa Joulupukkia parrasta ja penätä suomalaisen lastenkirjakuvitustaiteen kunnioitusta. 

Tuotantoyhtiö Anima Boutiquen Santa Claus Finlandin moniin tarpeisiin, mm. nettiin ja tähän kuvakirjaan, tehty digitaalikuvitus on nimittäin luvalla sanoen hengetön ja lattea eikä kovin suomalaiskansallinenkaan. 

Suomalaisessa kuvitustaiteessa joulun kuvauksessa on pitkät ja mielestäni myös velvoittavat perinteet: jouluidylliä ovat vuorollaan luoneet vanhoista mestareista Rudolf Koivu ja Martta Wendelin, ja sitä ovat sittemmin rikastuttaneet modernein variaatioin muiden muassa Pekka Vuori, Mauri Kunnas ja monet muut eturivin nykykuvittajat. Eikö heidän joukostaan olisi löytynyt edustavaa joulukuvaston visualisoijaa? 

Riina Katajavuoren tarinassa Joulupukin joulumieli on vähän hukassa. Tontut Oula ja Tuomo selvittävät Joulumuorin kanssa syytä Joulupukin alakuloon. Taru-tyttö on toivonut lahjaksi nenäpilliä, ja Joulupukilla ei ole harmainta hajua kuinka se toimii.

Isompikin murhe Joulupukilla on:  hän ei enää muista, millaista oli olla lapsi. Joulupukki pelkää, että hänen uskottavuutensa on tyyten mennyttä.

Joulupukki ja Joulumuori tulevat lapsiksi jälleen ja tekevät haltioituneina 
lumienkeleitä. Tuotantoyhtiö Anima Boutiquen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Joulupukki ja Korvatunturin väki (Tammi 2014). 

Mutta Joulumuori, alati viisas ja rauhallinen, kehottaa  Joulupukkia suhtautumaan asiaan rennosti: he tekevät  yhdessä lumienkeleitä ja valavat toisiinsa uskoa siitä, että tästäkin joulusta selvitään, kuten niin monista aiemminkin.