5. luukku: ”Joulu on ystävä! Eikä ystäviä saa syödä!”

Niki Daly: Jamelan ystävä. Suomentanut Riitta Oittinen. 30 sivua. Pieni Karhu 2001.

Pieni Karhu -kustantamoa on kiittäminen tästä eteläafrikkalaisesta   kuvakirjasta, jota ei kirjan kannen ja nimen perusteella äkkipäätä edes jouluiseksi osaisi arvata. Kuvakirja sekoittaa kristillistä ja paikallista jouluperinnettä toisiinsa.

Pienen Jamela-tytön suku valmistautuu joulun viettoon suunnittelemalla jo hyvissä ajoin jouluna tarjottavia ruokia. Äiti ja täti valmistavat vanukasta ja kanaa, riisiä ja marogo-pataa.

Äiti ja Jamela lähtevät hankkimaan torilta kananpoikaa, josta kasvaisi jouluun mennessä mehevä kanapaisti. Jamelakin odottaa joulua hartaasti:

Ennen nukkumaanmenoa Jamela kysyi: ”Koska on joulu?”. 

”Joulu on sitten, kun meidän kanamme on suuri ja lihava”, äiti vastasi.

Joulukuvaelman harjoituksissa on näin riehakas tunnelma.
Niki Dalyn kuvistakin pystyy kuulemaan eloisan äänimaiseman
rummutuksineen ja puheen pulputuksineen. Niki Dalyn kuvitusta kuvakirjaan
Jamelan ystävä (Pieni Karhu 2001). 

 

Vastaus ei miellytä Jamelaa lainkaan, mutta sitten hänen huomionsa keskittyy koulun joulukuvaelman valmisteluun.

Koulussa esitettiin joulukuvaelma, jossa oli mukana enkeleitä ja tanssijoita. Jamela oli Maria ja kantoi Jeesus-lasta selässään niin kuin oikea äiti. Vuyo oli komea Joosef, jolla oli yllään Basutu-hattu ja huopa. 

Madiba-paitoihin pukeutuneet Tabu, Elliott ja Zingi esittivät Itämäaan tietäjiä. He lauloivat heinillä härkien ja muita joululauluja marimbojen ja rumpujen säestyksellä. Kaikki lauloivat mukana ja taputtivat käsillään tahtia.

Mutta jouluaatto tulee, vääjäämättä, ja Jamela päättää toimen tyttönä lähteä pois kotoa ja ottaa Jouluksi ristimänsä kanan mukaansa kaupungin vilinään. 

Ja tietysti Joulu karkaa, ja Jamela palaa  nolona kotiin ilman kanaa. Äiti ja Jamela lähtevät kaupungilta Joulua etsimään. Karkulainen saa vielä lopuksi aikaan kunnon kaaoksen naisten kauneussalongissa, mutta viimein Joulu saadaan kiinni.

Isoäiti ei lopulta näytäkään kovin äkeältä saadessaan nähdä, missä jouluaterian huipennus viipyy. Niki Dalyn kuvitusta kuvakirjaan Jamelan ystävä (Pieni Karhu 2001).  

Joulupöydässä isoäiti odottaa vesi kielellä aterian kohokohtaa, mutta joulu on lastenkirjoissakin aina hyvän tahdon juhla.