Hiukan pitää huutaa, jotta ilosanoma leviäisi

Kuituskuva: Virpi Talvitie, Timo Parvelan
 Maukan ja Väykän satukirja, Tammi 2014. 

Viime päivinä lasten- ja nuortenkirjallisuus on saanut olla valtiovallan jakamien huomionosoitusten kohteena.

Keskiviikkona julkistettiin Suomen Leijonan  Pro Finlandia -mitalin saajat, ja kymmenen suomalaistaiteilijan joukossa olivat myös lastenkirjailija ja -kuvittaja Kristiina Louhi sekä myös lastenkirjallisuuden suomentajana kunnostautunut Kristiina Rikman.

Ja eilen jaettiin opetus- ja kulttuuriministeriön vuotuisesti jakamat taiteen ja kulttuurin Suomi-palkinnot, jotka myönnetään tunnustukseksi joko merkittävästä taiteellisesta urasta, huomattavasta taiteellisesta saavutuksesta tai lupaavasta läpimurrosta. 

Viime vuonna 22 000 euron suuruisen Suomi-palkinnon sai nuortenkirjailija Salla Simukka ja tänä vuonna oli lasten- ja nuortenkirjailija Timo Parvelan vuoro.

Perusteluissa sanottiin seuraavaa:

Timo Parvela on uskomattoman tuottelias ja suosittu kirjailija. Erityisesti Parvelan lasten- ja nuortenkirjojen hahmot ovat reippaita, voimakkaita ja itsenäisiä. Hänen huumorinsa on osunut suomalaisten lasten naurusuoneen. Rakastetut Ella-kirjat, lukuisat nuortenkirjat ja kirjailijan käsikirjoittamat tv- ja radio-ohjelmat puhuvat lasten ja nuorten äänellä. Timo Parvela on merkittävällä tavalla ollut rohkaisemassa lasten ja nuorten lukuharrastuksen leviämisessä ja juurtumisessa.

Eilen julkistettiin myös Pirkanmaan taidetoimikunnan myöntämien 2 500 euron suuruisten taidepalkintojen saajat, ja toisena palkittuna oli nuortenkirjailija Salla Simukka.  Taidetoimikunta halusi nostaa esiin nuoria, mutta jo kansainvälisesti menestyneitä taiteentekijöitä.

Simukan ansioita perusteltiin seuraavasti:

Salla Simukka on tuottelias tamperelaiskirjailija, joka on viiden nuortenromaanin ja viiden Tapio ja Moona -sarjan kirjan jälkeen tehnyt Lumikki-trilogiallaan (Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi, Musta kuin eebenpuu) kahden vuoden aikana 2013–2014 todellisen kansainvälisen läpimurron. Trilogia on myyty jo lähes 40 maahan. Simukka on tehnyt lisäksi useita kirjoja Karo Hämäläisen kanssa ja hänen toimintansa myös suomentajana ja kriitikkona on mittava. 

”Hiukan pitää huutaa, jotta ilosanoma leviäisi” -otsikko on peräisin vähän toisesta yhteydestä: pari viikkoa sitten jaetun Helsingin Sanomien esikoiskirjakilpailun julkistustilaisuudesta ja kirjallisuustoimittaja Antti Majanderin pitämästä puheesta.

Otsikko pätee mitä suurimmassa määrin lastenkirjallisuuden ja -kulttuurin julkisuuskuvaan. Kenttä tarvitsee näitä viime päivinä palkittujen kaltaisia ”lastenkirjallisuuden sotureita”, jotka tilaisuuden tullen ottavat kantaa, esittävät kritiikkiä ja tekevät summauksia lastenkirjakentän tilasta ja tolasta.  Timo Parvela on kirjoittanut nasevia kolumneja lasten ja nuorten lukuharrastuksen puolesta mm. Yhteishyvä-lehteen  ja Salla Simukka on julkaissut äskettäin Facebookissa haasteen kotimaisen nuortenkirjallisuuden puolesta.

Onnea kaikille palkituille, jatketaan yhteistä tärkeää työtä laadukkaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja -kulttuurin puolesta myös vastaisuudessa!

Yllä oleva Virpi Talvitien kuvituskuva on peräisin Timo Parvelan Maukan ja Väykän satukirjasta (Tammi 2013). Sadussa Kultamitalikatti kerrotaan, kuinka Maukka löytää metsästä mitalin, jonka enempää miettimättä ripustaa kaulaansa. Mitali ylpistää Maukkaa ja nostaa hänet tavallisen arjen yläpuolelle. Vähän nolosti selviää sadun lopussa, että mitali on Väykän hukkaama, ja se on saanut mitalin vuoden suurimman lantun kasvattamisesta.