Annika & Jessika Devert ja Jenny Karlsson: Kikka lukee. Suomentanut Tanja Kanerva. 31 sivua, Aurinko kustannus 2011.
Suomen
Kirjakauppaliitto julkaisi eilen viime vuoden kirjamyyntiin liittyvät tilastotiedot.
Erityisenä
ilonaiheena siellä oli lasten- ja nuortenkirjamyynnissä tapahtunut lähes kahden prosentin nousu, siinä
missä kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden ja pokkarien myynti putosivat
keskimäärin 8 prosenttia ja käännettyjen kaunokirjojen myynti lähes 20
prosenttia.
Eilen
julkistettiin myös Kirjan vuosi 2015 -teemavuoden kunniaksi presidentti Sauli
Niinistön ja rouva Jenni Haukion lukuhaaste:
Kirjat ja lukeminen ovat sivistyksemme ydinaluetta. Monet lapsista ja nuorista lukevat paljon, mutta yhä enemmän on myös heitä, jotka eivät lue koskaan tai vain hyvin harvoin. Siksi haastammekin kaikki suomalaiset antamaan lapselle lukuaikaa, kannustamaan häntä kirjojen äärelle. Lukeminen kehittää; ajattelemaan, kuvittelemaan ja tuntemaan. Ja se on myös hauskaa.
”Kirja
on rikas kokemus, se tekee lukijastaan osallisen; hänet johdatetaan tuntemaan,
värittämään ja aistimaan kirjan tapahtumat omalla tavallaan. Mukaeltuna: 'Luen,
siis ajattelen'”, kertoo Kirjan vuosi
-teemavuoden suojelijana toimiva presidentti Niinistö kirjallisuuden ja
lukemisen merkityksestä itselleen.
Ruotsalainen
kuvakirja Kikka lukee on moderni ja lähestymistavaltaan
raikas lapsen lukuharrastuksen kuvaus, joka ottaa veikeästi myös kantaa siihen,
pitääkö lastenkirjallisuuden heijastaa suoraan nykyhetkeä vai peilata idylliä
menneestä ajasta.
 |
Kikan lukemassa kirjassa harmaanutturaisen isoäidin kaappikello raksuttaa ja keinutuoli natisee. Miljöö ja isääidin kliseinen kuva ovat kuitenkin Kikalle tuiki-tuntemattomia, sillä Kikan isoäiti käyttää punaisia saapikkaita ja värjää hiuksensa punaisiksi! Jenny Karlssonin kuvitusta Annika & Jessica Devertin tekstiin kuvakirjassa Kikka lukee (Aurinko kustannus 2011). |
Kikka
lukee kirjaa, jossa kerrotaan muun muassa keinutuolissa keinuvasta isoäidistä,
puluja ruokkivasta isoisästä, autoa jynssäävästä isästä ja keittiössä häärivästä
äidistä. Kirjan kuvaukset hämmentävät
tyttöä, sillä hänen lähipiirissään ei ole lainkaan kirjassa esitetyn kaltaisia
roolimalleja! Mutta onneksi kirjan
viimeiseltä sivulta lötyyy jotakin tuttua: nahistelevat sisarukset!
Kirja
on omistettu kaikille vanhemmille, jotka antavat lastensa ottaa paikkansa
maailmassa.
Kikka
lukee -kirja kertoo alleviivaamatta ja ilman turhia krumeluureja, kuinka
lukeminen avartaa maailmankuvaa, opettaa ihmistuntemusta ja kykyä asettua myös
toisten asemaan.
Sarjassa
on ilmestynyt suomennoksena myös Kikka
tervehtii.
"pitääkö lastenkirjallisuuden heijastaa suoraan nykyhetkeä vai peilata idylliä menneestä ajasta"
VastaaPoistaTuo on ajattelemisen arvoinen asia, joka tulee itsellekin silloin tällöin eteen. Olen huomannut monesti, että kun itse olen isoäiti-iässä, ja kirjoitan lapsille isoäidistä, niin jostain kumman syystä tekstin isoäiti vaistomaisesti ottaakin minun isoäitini hahmon. Tai sitten lasteni isoäidin hahmon, joka sekin on jo mennyttä aikaa.
Ehkä se todistaa sitä vanhaa väittämää, että me aina vain kuunnellaan omaa "sisäistä lastamme".
Mutta hyvä huomio, rouva Huu.
Minun lapsenlasteni mummo ei osaa edes silmukoita luoda. Nutturaa ei ole,harmaata kyllä, mutta senhän saa värillä piiloon.
T von L
VastaaPoistaVissiin tämä lastenkirjoissa tyypillinen yhden sukupolven yli harppaaminen selittyy myös lastenkirjallisuuden halulla pysytellä - edelleen - siinä idyllissä ja paistatella nostalgian loisteessa.
Nahkahousuihin pukeutuneita timmejä meno-mummoja pidetään liian kohauttavina, vaikka sellaisia nykyisin oikeasta elämästä ilman suurennuslasia löytyisikin.
Ruotsalainen Mati Lepp ja Birgit Stenberg ovat luoneet modernin nykymummon Perttu-kuvakirjasarjaan, jota Kustannus-Mäkelä on suomntanut. Kuvakirjassa Perttu ja mummi isoäiti ystävystyy ratikassa punkkarin kanssa, ja Perttu on ensin tosi nolona, kunnes....