Tiikeri löytää raitansa uudelleen

Peter Brown: Herra Tiikeri villiintyy. Suomentanut Elina Vuori. 43 sivua, Tactic 2014.

Porissa toimiva Tactic-kustantamo on iloinen väriläiskä suomalaisessa kustannuskentässä. Kustantamon nimi assosioi lautapeleihin ja syystäkin: perheyhtiönä jo vuonna 1967 aloittanut yritys toi Suomen markkinoille lautapeli Kimblen.

Lautapelien, palapelien ja pelikorttien lisäksi Tacticin valikoimaan kuuluu paljon puuha- ja värityskirjoja, ensikirjoja sekä muutamia perinteisiä kuvakirjoja, joiden visuaalinen ilme on moderni ja raikas.   

Rouva Huu haikailee aina välillä käännöskirjavalikoimaan enemmän tuoreita poimintoja maailmalta – kuvakirjoja, joissa on oivallusta yhtälaisesti kuvan ja sanan alueella. 

Paljon puhutaan nykyisin siitä, että leikki-ikäisten lasten keskittymiskyky on huonontunut. Siihen nähden monissa kuvakirjoissa on järkiään aivan liikaa tekstiä. Kuvakirjan on sananmukaisesti NAULITTAVA lapsi lempeän-jämäkästi kirjan ääreen heti ensimmäisellä aukeamallaan. Turhat jaarittelut sikseen, ja kuva puhukoon puolestaan.

Tähän metodiin on selvästi luottanut yhdysvaltalainen 

Peter Brown kuvakirjassaan Herra Tiikeri villiintyy. 

Kuvakirja on myös esteettisesti äärimmäisen viimeistelty: on harvinaista, että Suomessa ilmestyvässä kuvakirjassa on erilliset paperikannet. Toivottavasti kirjastoissa paperikannet hoksataan poistaa, sillä visuaalisesti sinänsä houkuttelevan paperikannen alta paljastuu lapseen vielä enemmän vetoava tiikeriraitainen raflaava kansi!

Sisäkannetkin muodostavat loogisen jatkumon: ensin tuijotetaan  kaupungin karua tiiliseinää ja kirjan päätteeksi  viidakon vehreyttä. 

Oivaltava on myös infoteksti, jossa kerrotaan myös kuvituksen tekniikka: tussi, vesiväri, guassi, kynä ja digitaalinen viimeistely, kirjan tekemiseen vaikuttaneet taustajoukot kustantamossa mainitaan nimeltä, kuten myös suomennoksen kääntäjä. Päälle päätteeksi kerrotaan vielä, että kirja on painettu 160-grammaiselle paperille viidennen värin, oranssin, kanssa ja että suomenkielinen taitto on tehty Keski-Suomen Sivu Oy:ssä!

Kaupungin kaavoihinsa kangistunut elämäntapa ilmaistaan nasevasti. Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014).

Kuvakirjan juoni on yksinkertainen, mutta ei missään nimessä tylsä. Tiikeri on elänyt herrasmiehenä suurkaupungissa yhdessä muiden eläinten kanssa. Se pukeutuu viimeisen muodin mukaan ja hallitsee kaikki koketit käytöstavat. Mutta äkkiä se tunteekin tämän kaiken jotenkin tyhjäksi:

Hän halusi vähän löysätä. 

Hän halusi pitää hauskaa. 

Hän halusi olla … villi.

Ratkaisevalla aukeamalla, jossa herra Tiikeri ymmärtää todellisen luontonsa,
ei tietenkään tarvita sanoja lainkaan! Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014).

Ajatus kypsyy verkalleen herra Tiikerin viirullisessa päässä. Se laskeutuu kahdelta jalalta neljälle, ja heti olo tuntuu paremmalta. Sitten se antaa itselleen luvan villiintyä päivä päivältä yhä enemmän. Ystävät ovat sanalla sanoen yhä hämmentyneempiä.

Ystävien kärsivällisyys loppuu siinä vaiheessa, kun herra Tiikeri sukeltaa suihkulähteeseen ilman vaatteita. Ne neuvovat sitä menemään viidakkoon, jos sen pitää todellakin käyttäytyä noin villisti.

Kontrollin ja vallan symbolina oleva hattu tipahtaa tiikerin päästä siinä vaiheessa,
kun sillä ei enää ole estoja lainkaan. Peter Brownin kuvitusta kuvakirjaan Herra Tiikeri villiintyy (Tactic 2014).

Sinne tiikeri suuntaakin, ja on tovin verran onnellinen rajoittamattomasta vapaudestaan.

Vanhan sanonnan mukaan tiikeri ei pääse raidoistaan.

Herra Tiikeri havahtuu yksinäisyyteen: se huomaa kaipaavansa ystäviään, kaupunkia ja kotiaan. Se palaa takaisin, mutta ei suinkaan häntä koipien välissä, vaan valmiina kannustamaan myös muita eläinystäviään käyttäytymään enemmän oman luontonsa ja viettiensä mukaisesti, eikä ulkopuolisten paineiden tai jonninjoutavien sääntöjen sanelemana.

Tätä kautta kirjasta aukeaa monta hienoa tulkintaa, joista jokainen on – kirjan individualistisen teemankin nimissä – yhtä hyväksyttävä ja oikea.

Brownin tyyli on klassisen pelkistetty. Eläinhahmot ovat isokuonoisia ja karrikoituja, mutta lajityypeiltään tunnistettavia. Ruskealla toonatut värit symboloivat paikalleen jumittumista ja laumahenkeä, kun taas toisinajatteleva tiikeri hehkuu uhmakkaasti raikasta oranssia.

Samasta aihepiiristä juontuu mieleen omien lasten suosikki 1980-luvulta: Margaret Mahyn & Margaret Chamberlainin kuvakirja Mies, jonka äiti oli merirosvo (Kustannus-Mäkelä 1986). Siinä harmaa pikkuvirkamies hylkää entisen elämänsä ja lähtee etsimään merta ja valitsee lopulta äitinsä esimerkin rohkaisemana hurjan merirosvoilun!

Peter Brownin kuvakirja Creepy Carrots sai vuonna 2013 lastenkirjastoväen vuodesta 1937 Caldecott–mitalin kupeessa jakaman kunniakirjan. Caldecott-mitali Yhdysvaltain arvostetuin kuvakirjapalkinto.