"Ottakaa kiinni tuo mies!"

Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu, kuvittanut Elina Warsta, 92 sivua, Lasten Keskus 2015.

Jukka Itkonen on viime vuosina keskittynyt lastenlyriikkaan, mutta hänen armoitetut kertojanlahjansa myös lastenproosan puolella ovat entuudestaan tuttuja. Esimerkiksi Kirpun matka maailman ääriin (Otava 1999) on pikkuruisesta sankaristaan huolimatta hieno vaellustarina, jossa on myös filosofista ulottuvuutta.


Sorsa norsun räätälinä (Otava 2008) on lyömätön klassikkosatujen parodiakooste, josta onneksi saatiin vuonna 2013 uusi painos Lasten kirjapöllö-palkintoehdokkuuden ansiosta. Eräänlaisesta ensimmäisen jouluyön mukaelmasta on kyse myös Myydään mummo -kirjassa (Otava 2000).

Lilli istuu kaupungin perustajan kunniaksi pystytetyn patsaan juurella ja miettii syitä kaupungin ahdinkoon. Elina Warstan kuvitusta Jukka Itkosen lastenromaaniin Sirkusjuna saapuu (Lasten Keskus 2015). 

Itkonen on luonut näppärät puitteet uudelle lastenromaanilleen. Hän on nimennyt mitäänsanomattoman pikkukaupungin nasevasti Nurkanpyhtääksi.  Kaupunki on saanut nimensä 1800-luvulla eläneen oloneuvoksen ja balettitanssijan Viktor Nurkan mukaan: 


Nurkanpyhtää on hiljainen, unelias kaupunki, josta kaikki kynnelle kykenevät nuoret ja aikuiset muuttavat pois, ja muuttaisivat varmaan pikkuvauvatkin, jos vain osaisivat kävellä. Nurkanpyhää on lyhyesti sanottuna tylsääkin tylsempi paikka – –   

Jukka Itkonen kuvaa lastenrunoissaan usein arjen pieniä mutta merkityksellisiä asioita. Ainakin aikuinen lukija löytää lastenromaanista yhteiskunnallisen ”sanoman”, joka vertautuu moneen korkean työttömyysasteen pikkukaupunkiin. 

Romaani alkaa vetävästi: tapahtumat vyörytetään heti lukijan ällisteltäväksi. Kaupungin rikkumaton rauha särkyy, kun vankikarkuri ja Lilli-tytön isä menevät sananmukaisesti ja silminnähden sekaisin. 

Lillin Urho-isä lähtee hakemaan aamun postia ja hänen raidallinen pyjamansa muistuttaa erehdyttävästi vankikarkurin asua. Soppa on sitä myöten selvä. Lillin äiti ei ole vaihdoksesta moksiskaan, vaan perustaa karkurille kodinkunnostukseen ja siivoukseen keskityvän työleirin.

Vankikarkuri saa tehdä Lillin äidin komennossa läkähdyksiin asti töitä. Rottinkinen mattopiiska kädessä alkuvinjettiin kuvatusta äidistä piirtyy varsin  jämäkkä sivuhenkilö. Elina Warstan kuvitusta Jukka Itkosen lastenromaaniin Sirkusjuna saapuu (Lasten Keskus 2015). 

Takaa-ajotarinan lisäksi Itkonen hämmentää keitokseen tietysti muitakin juonenkäänteitä. Lillin ankean elämän pelastukseksi paikkakunnalle ilmaantuu kiertävä sirkus, mutta senkään asiat eivät liioin ole kovin hyvällä tolalla.  

Välillä silkkaa nonsensea höpöttävä sirkustirehtööri on huolissaan sirkuksen huonosta taloudesta. Myös sirkuksen eittämätön vetonaula, elävä tykinkuula, on hakusessa. Lilli tutustuu myös sirkuksen pingviiniin, Kaisuli Törkelöön. Lillin ja muiden neuvokkuudella sirkuksen tulevaisuus pelastetaan lopulta ja pikkukaupungin ihmiset saavat uutta puhtia elämäänsä.

Aikuiset sivuhenkilöt ja/ tai päähenkilöt kansoittavat lastenkirjallisuutta nykyisin jo enenevässä määrin. Suosittujen lastenromaanien huumori syntyy usein nimenomaan aikuisen koomisesta käyttäytymisestä (Timo Parvelan Ella- ja Pate -kirjat sekä Nopoloiden Risto Räppääjät). Kuvakirjallisuuden puolella on kyse todellisesta aikuisten invaasiosta: muiden muassa Annika Eräpuron & Mika Launiksen Myrskykirjassa, Tiina Kettusen Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu- ja  Lena Frölander-Ulfin Totta toinen puoli –kirjoissa lapset jäävät auttamatta sivuosaan.

Kieli poskessa voi tietysti todeta, että ilmiö voi olla lastenkin kannalta mieluisa, sillä he näkevät omia vanhempiaan ja läheisiä aikuisia entistä vähemmän omassa arjessaan. On siis hyvä, että edes jossakin saa tuntumaa aikuisten – tosin roimasti liioiteltuun ja koomiseen –  elämään.

Aikuistenkirjallisuuden kansikuvan tekijänä ja graafisena suunnittelijana niin ikään kunnostautunut ja mainetta niittäneen Elina Warstan mustavalkoinen ja mukavan runsas kuvitus karrikoi hyviä tyyppejä ja luo seikkailulle mukavat puitteet. Warsta on aiemmin kuvittanut myös lastenlyriikkaa ja pari kuvakirjaa.

Pari viikkoa sitten Lastenkirjahyllyssä julkistetun lapsen ja kirjan kohtamiseen liittyvän keruun varsinainen deadline on tänään, mutta muistoja voi vielä lähettää 25. helmikuuta asti. Kiitos kaikille jo muistoja lähettäneille!


Erityisesti rouva Huu ilahtuu satujen ja pidempien saturomaanien ääneen lukuun liittyvistä anekdooteista ja lapsen lukemaan oppimisen kuvauksista!