Täysi ja sisältörikas päivä tänään Helsingissä: Astoria-salissa summattiin yhteen kolmivuotisen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Lukuinto-hankkeen tuloksia.
Moneen otteeseen tuli
päivän aikana ilmi, että lukuintoa ei herätetä
taikatempuilla ja
poppaskonsteilla, vaan konkretialla, ideoiden yhteen keräämisellä ja laajapohjaisen verkostoitumisen kautta.
Lukuinto-hankkeessa oli
mukana 30 pilottihanketta eri puolilta Suomea. Hankkeissa jaettiin ja
kehiteltiin eteenpäin koulun ja kirjaston erilaisia yhteistyömuotoja.
Lukuinto-hankkeen
kautta pilottitoimijat tavoittivat arviolta noin 9000 koululaista ja heidän
perheensä ympäri Suomen akselilla Inari-Porvoo.
Lukuinto käynnisti myös
monia tutkimushankkeita, joista osa vielä odottaa valmistumistaan.
Monilukutaidon merkitys ja esimerkiksi ymmärrys erilaisia oppimisympäristöjä kohtaan syventyi hankkeen aikana. Myös erilaista teknologiaa
opittiin käyttämään kouluissa ja kirjastoissa aiempaa monipuolisemmin.
Viisastenkiveä ei lasten
ja nuorten lukuinnon nostamiseen ole olemassa, mutta muutos lähtee muun muassa näistä
ydinasioista:
* Lukeminen on tehtävä
aiempaa näkyvämmäksi kotona, koulussa, kirjastossa.
* Lukemisen arvostusta on
nostettava.
* Vertaisvuorovaikutusta
pitäisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän ja aikuisten merkitystä
samastumiskohteina ei tule väheksyä.
* Koulun on luotava
lukemista tukeva oppimisympäristö ja tiedostettava vapaavalintaisuuden ja
monipuolisen kirjallisuuden lukemisen vaikutukset oppilaiden asenteisiin.
Näiltä osin ei ole sattumaa, että Lukuinto-hanke osuu yksiin
opetussuunnitelmien uudistuksen kanssa.
Hankkeen tulokset voi
kiteyttää ainakin näihin neljään osa-alueeseen:
1. Pilottihankkeiden
kautta lukemista on tehty näkyväksi monin eri keinoin. Kaikki
pilottihankkeiden ideat ja oivallukset ovat nyt kaikkien halukkaiden
toimijoiden ulottuvilla: niitä on lupa soveltaa ja kehittää!
2. lukemista on pyrittävä tekemään paremmin
näkyväksi ja arvostetuksi, esimerkiksi vertaisvuorovaikutuksen ja lukevan
aikuisen mallin kautta
3. Lukemista
tukevaa oppimisympäristöä on tuettava kouluissa eri tavoin
4. Vapaavalintaisuutta
ja monipuolista kirjallisuuden lukemisen vaikutusta on lisättävä kouluissa
Pilottihankkeissa
havaittiin myös käytännön tasolla, että lasten ja nuorten ryhmätyötaidot ovat parantuneet, kuten
myös luku- ja kirjoitustaito.
Koulun ja kirjaston yhteen hiileen
puhaltaminen on tärkeää ja yhteisten arvojen ja keskinäisen luottamuksen kanssa
on tähän luonnollisesti helpompi ryhtyä. Pilottipaikkakunnilla myös lasten ja nuorten kirjalainausinnokkuus nousi yli valtakunnallisen keskiarvon!
Perheen ja kodin asenne
on ensiarvoisen tärkeä mutta lukuintohankkeessa lukemismyönteiseen
talkoorinkiin kuuluvat myös sivistys-, kulttuuri- ja nuoriso- ja
sosiaalitoimi sekä ns. kolmas sektori.
Lasten omaa ääntä ja
lukuinnon konkreettisia, moniäänisiä ilmentymiä jäin itse vähän kaipaamaan tiiviistä
seminaaripäivästä.
Toki lasten palautetta ja sitä innostumista löytyi pieniä
siivuina päivän mittaan, kuten Muijalan koulun opettajan Katri Piiparisen
Lukuinto-rapista, jossa todetaan nasevasti:
’’kun sä lukemisessasi
oot jo ihan ässä
niin tajuut miten
upeeta on kirjaelämässä"
Lasten ja nuorten
mielestä Lukuinnossa parasta oli nimenomaan vapaa toiminta.
Erään palautteen antajan
mukaan "kaikki muut oli hyvää paitsi kirjat liian lyhyitä!"
Useampikin alustajista ja
yhteenvetäjistä haastoi paljon vartijoina olevia äidinkielenopettajia
lukuintotalkoolaisiin: kirjallisuutta voi opettaa myös kuvien, pelien, draama,
tanssin ja kirjoittamisen kautta, muistutti kirjailija, lukuinto-lähettiläs
Aleksi Delikouras.
Lukuinto-lähettiläs
Agneta Möller-Salmela korosti myös omassa puheenvuorossaan,
kuinka tärkeää olisi saada myös miesopettajat näyttämään esimerkkiä innostavasta
lukemisesta. Hän on tehnyt pitkään
Hangossa elämyksellistä kirjallisuuskasvatusta.
Möller-Salmela pyrkii
aina antamaan "jotakin korville, silmälle, sydämelle, koko kropalle".
Hän on huomannut paljon ruotsinkielisellä rannikkoseudulla kiertäessään, että
lukemiskasvatuksen suhteen koulut ovat hyvin erilaisia. Kaikilla lapsilla
pitäisi kuitenkin olla yhtälaiset oikeudet ja mahdollisuudet päästä
nauttimaan kirjoista!
Professori Kirsti Lonka
havainnollisti omassa osuudessaan "Lukuintoa digikansalaisille’' nopeaa
kehitystä, jonka tahdissa nykyiset lapsi- ja nuorisosukupolvet oppivat käyttämään
tietotekniikkaa.
Jo hyvinkin pienet lapset
(3-5-vuotiaat) voivat suunnitella, luoda ja tuottaa tietoa erilaisten
mobiililaitteiiden avulla siten, että lukeminen ja kuunteleminen
yhdistyvät. Tämä edellyttää uudenlaista asennetta myös aikuisilta.
Kolmas
Lukuinto-lähettiläs, kirjailija Siri Kolu, piti tärkeänä, että me aikuiset
pystyisimme pitämään reitit lapsen ja kirjan välillä mahdollisimman
lyhyinä.
Valtakunnallisen lukulähettilään virka tulisi Kolun mukaan perustaa monien muiden tapaan myös Suomeen: asialleen omistautunut lastenkirjallisuuden ja lukemisen puolesta työtä tekevä valtakunnallinen lukulähettiläs raivaisi lastenkulttuurille ja -kirjallisuudelle enemmän
tilaa ja arvostusta.
Sitä tahtotilaa mahtuisi kiistämättä kyllä Suomeen paljon nykyistä enemmän.
Kiitos kaikille hankkeen vetäjälle Eeva Kurttila-Materolle sekä kaikille Lukuinto-aktiiveille antoisasta seminaaripäivästä ja koko hankkeesta! Työ yhteisen hyvän edistämiseksi jatkuu.
Kiitos monipuolisesta päätösjuhlamme referoinnista, ja kuten lopuksi sanot, työ jatkuu. Se jatkuu, koska verkosto on vahva ja riittävän laajalla rintamalla ollaan jo liikkeellä paikallisessa opetussuunnitelmatyössä.
VastaaPoistaterv. Eeva
P.S. Katri Piiparinen on Lohjan Muijalan koulun opettaja :)
sama
Kiitos hyvästä yhteenvedosta! Lappeenrannassa on vasta päästy pilotin jälkeen alkuun, koska kaikki koulut ovat mukana, asiat tapahtuvat hitaasti ja eri tahdissa eri puolilla kaupunkia. Iso systeemi vaatii aikaa muotoutuakseen ja opetussuunnitelmatyön valmistuttua saamme hyvän pohjan. Kiitos hankkeen vetäjille myös! terveisin, Päivi Oikkonen
VastaaPoista
VastaaPoistaKiitos Eevalle ja Päivi-kaimalle kommenteista.
Lukuinnon siemeniä on tosiaan nyt parin viime vuoden aikana kylvetty eri puolille Suomea, ja sadosta, eli lukmaan innostuneista lapsista ja nuorista, saadaan nauttia vielä monta vuosikymmentä eteenpäin. Hiljaa hyvää tulee.