keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ekologisesti kantaaottava merirosvoseikkailu













Riina Katajavuori & Christer Nuutinen: Sumusaaren merirosvo, 30 sivua, Karisto.





Riina Katajavuori sukkuloi nykyisin sujuvasti sekä aikuisten- että lastenkirjallisuudessa.  

Sumusaaren merirosvo on sukupuolisidonnaisuuksista vapaa lapsen mielikuvituksen ja arkitodellisuuden miksaus. Lapsikertojan sukupuolta ei ole määritelty ennalta lainkaan: hän voi yhtä hyvin olla merirosvoseikkailuihin mieltynyt reteästi muhoileva tyttö tai pitkähiuksinen poika  – juonen kannalta asialla ei ole merkitystä. 



Lapsen vanhemmat eivät liioin ole mihinkään perusmuotteihin valettuja: 
äidillä on kultaiset posikihampaat ja hän hoilaa hurjia merirosvolauluja niin että 
tanner tömisee ja isä on veneenrakentaja. Christer Nuutisen kuvitusta Riina 
Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Sumusaaren merirosvo (Karisto 2015).


Valppaasti ympäristöään tarkkaileva lapsi hätkähtää kuolleen kalaparven nähtyään ja on valmis suoraan toimintaan. ”Onneksi olen väkivahva tapaus enkä pelkää meren pauhaavaa ärjyntää”.

Ekokriittiset äänenpainot ovat palaamassa jopa pikkulasten kuvakirjojen aiheiksi. 1970-luvun lastenkirjoissa kerrottiin tehtaiden saastepäästöistä ja puistoalueiden tuhoutumisesta, mutta nyt ollaan yksituumaisemmin huolestuneita merten hyvinvoinnista. 

Syksyllä ilmestyvä Anssi Keräsen kuvakirjasarjan avaus Lossi-Lassi ja merten salaisuudet keskittyy niin ikään merten suojeluun. 


Christer Nuutinen karrikoi estoitta ja tuo paikka-paikoin etäisenä muistumana 
mieleen Usko Laukkasen kuvitustyylin. Christer Nuutisen kuvitusta
 Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Sumusaaren merirosvo (Karisto 2015).


Christer Nuutinen on tuttu Suomen Kuvalehteen ja Rumbaan piirtämistään sarjakuvista. Hän on kuvittanut aiemmin myös Marjut Hjeltin faktaa ja fiktiota yhdistäviä lastenkirjoja myyttisistä olennoista (mm. Maanväki, totta &  tarua, SKS 2014). Nämä kirjat ovat olemukseltaan ja sidosasultaan verrattain jykeviä. Myyttiset olennot tyytyvät niissä suoran toiminnallisuuden sijasta poseeraamaan. Tässä Nuutisen ensimmäisessä kuvakirjakuvituksessa myötäillään sarjakuvaformaattia puhekuplan kaltaisissa, sopivan mittaisissa tekstiosuuksissa.   Karikatyyriset hahmot sopivat rempseään seikkailuun ja lukemaan opetteleva lapsi voi halutessaan lukea kirjan myös itse.

Lapsi ei siekaile ja ryhtyy räyhäämään kalastajille. Yhteentto saa seesteisen lopun, kun kalastajat lupaavat parantaa tapansa. 

Piskuinen, varreltaan lyhyt ja hentoinenkin lapsitoimija kykeni huimiin sankaritekoihin myös rouva Huun lapsuuden kirjoissa, joissa pelastettiin puistoja häviämästä parkkipaikan alle ja pysäytettiin tehtaan saastepäästöt. 

Nykyisisssä ekokriittisissä lastenkirjoissa kaihdetaan turhaa silti pahinta paatosta ja lapsen kaikkivoipainen sankarillisuuskin jää pienemmälle huomiolle:
Illalla mainitsin ohimennen päivän pikku seikkailuista.
Isä ja äiti onnittelivat ylpeinä ja iloisina.
Tunsin oloni sankarilliseksi, oikeaksi merirosvoksi.
Skoolasimme kuohuvalla kermakaakaolla.  


Uimaretki saa karun lopun, kun uimari kohtaa kuolleiden kalojen ison parven 
kalastaja-aluksen lähistöllä. Lapsi sonnustautuu merirosvoasuunsa ja ärhentelee ahneille kalastajille.  Christer Nuutisen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa 
Sumusaaren merirosvo (Karisto 2015).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti