maanantai 3. elokuuta 2015

Lastenromaaneissa kääritään sadetakin hihat ja seikkaillaan













Saku Heinänen: Zaida ja elovalkeat, kuvittanut Saku Heinänen, 231 sivua, Tammi 2015.


Johanna Hulkko: Geoetsivät ja vesiseikkailu, kuvittanut Jari Paananen, 178 sivua, Karisto 2015.








Lastenkirjoissa kesä on ylivoimaisesti suosituin vuodenaika, jolloin sattuu ja tapahtuu. Koulusta ja muista velvoitteista vapaa kesäaika antaa mahdollisuuden seikkailuihin, joita vanhempien valvova silmä ei rajoita. 

Enid Blytonin Viisikkoja on yhä uusintapainoksina saatavilla, mutta onneksi nykylapsille tehdään myös kotimaisin voimin varteenotettavia vaihtoehtoja.

Ja kuten tosielämässä, myös lastenkirjoissa kesällä paistaa välillä aurinko ja välillä sataa kaatamalla. 


Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjasta löytyvät ne keskeiset etsiväkirjallisuuden vanhat maneerit, joita nykylapsetkin arvostavat.  Geokätkentää ja partiota harrastava lapsiviisikko liikkuu paljon luonnossa ja arvostaa hyvää ruokaa. 

Sarjan viidennen osan vetisiin säätunnelmiin on ollut tänä kesänä helppo samastua. Luonnonvesien sijaan geoetsivät käyvät paikallisessa uimalassa, ja saavat samalla uuden mysteerin selvitettäväkseen. Onko uimalan vesi oikeasti tervehdyttävää vai suurta huijausta?

Johanna Hulkko sijoittaa seikkailut kotikaupunkiinsa Nokialle, jossa takavuosina oli ihan oikeasti vesikriisi.  Lasten etsiväkirjallisuuden genreen kuuluu, että poliisit joutuvat tunnustamaan lasten hoksottimien paremmuuden. Tosin poliisi Patterinen korostaa, että lasten tehtävänä ei ole auttaa poliisia rikosten ratkaisussa, vaan muistaa olla lapsia!

Saku Heinäsen Zaida-sarjan toisessa osassa on yltäkylläisesti maaseudun rikkumatonta kesäidylliä, mutta siihenkin työntyy pienen paikkakunnan tärkeimmän työllistäjän, tehtaan lopettamisen uhkaa. Heinänen kirjoittaa hyvin latautunutta, aistivoimaista kieltä.



Zaidan kesänviettopaikka on idyllisyydessään vailla vertaa, mutta sihen
liittyy myös uhkan tuntua. Saku Heinäsen tussipiirroskuvitus luo tehokkaasti
tunnelmaa mystistä aikamatkailuakin sisältävään tarinaan.
Heinäsen kuvitusta lastenromaaniin Zaida ja elovalkeat (Tammi 2015).


Intiasta adoptoidun  Zaidan henkilökuva täydentyy ja syventyy. Perhe muuttaa kesäksi isän edesmenneen veljen kesähuvilaan, joka kaipaa kunnostusta. Herkkä tyttö aistii huvilan rakenteissa menneiden vuosisatojen tuulahdukset. 

Zaida  ystävystyy kesämökin naapurissa asuvan sokean vanhan naisen, Sofian,  kanssa ja tästä avautuu yksi juonikudelma historiaan. Zaidan toinen kesäystävyys Sofian lapsenlapsen, Tuijan, kanssa tuo tarinaan varhaisteini-ikäisten arkista problematiikkaa. Asioita ei selitetä puhki ja jättää tilaa myös lukijan omalle oivallukselle.  

                 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti