”Mikään ei koskaan mene niin kuin kuvittelee”

John Greene: Arvoitus nimeltä Margo, 400 sivua, suomentanut Helene Bützow, WSOY 2015.

Ei kesää ilman uutta John Greene -nuorisoelokuvaa. Suomen ensi-iltaan tuli viime viikolla Papertowns, joka nimellään tekee alkuteokselle ja sen ”jipolle” enemmän kunniaa kuin elokuvaa hieman edeltänyt, jo kevätkesällä ilmestynyt nuortenromaanisuomennos Arvoitus nimeltä Margo.

Rouva Huu oli viime kesänä katsomassa edellisen Greene-filmatisoinnin Tähtiin kirjoitettu virhe Lahdessa aurinkoisena kesäpäivänä yhdessä teinityttöjen kanssa. Papertowns-elokuva taitaa jäädä väliin.

John Greeneä on kiittäminen realistisen nuortenromaanin uudesta noususta, joka hyödyttänee välillisesti myös suomalaisen nuortenromaanin markkinoita. 

Fantasiakirjallisuuden suosio on vähitellen hiipumassa, ja teini-ikäiset nuoret viehättyvät taas realistispohjaisemmista kirjoista, joista löytyy tarttumapintaa omaan harmaaseen arkeen, erilaisin lisämaustein.

Niin sanottua petoromantiikkaa  eri variaatioin hyödyntävät nuortenromaanit ja dystopiat ovat myös osaltaan nostaneet arjen vastukset, kodin, koulun ja kaveripiirin kuvauksen  taas uuteen kiinnostavaan valoon. 

John Greenen maailmanlaajuiselle menestykselle löytyy helposti montakin perustetta. Hän kirjoittaa aina omaa tietään etsivistä älykkönuorista, jotka letkeän tuntuisesti siteeraavat maailmankirjallisuuden klassikkoja.

Tässä Arvoitus nimeltä Margo -romaanissa keskeistä osaa näyttelee yhdysvaltalaisen, 1800-luvulla eläneen runoilija Walt Whitmanin runo Ruohonkorsia.

Greenen nuoret sankarit kapinoivat, mutta he ovat silti säilyttäneet keskusteluyhteyden vanhempiinsa. 

Lukion viimeistä luokkaa käyvä nörttipoika-Quentin on perheensä ainokainen ja hänen vanhempansa ovat molemmat  psykologeja.

Quentin on tuntenut Margon pienestä pitäen ja perheet asuvat naapureina. Tuttuudesta huolimatta tytön olemus on aina verhottu salaperäisyyteen. Hänen olemuksessaan on jotain saavuttamatonta:

--- Pukkasin Beniä kylkeen, mutta ajattelin yhä Margoa, koska hän oli ainoa legenda joka asui naapurissa. Margo Roth Spiegelman, jonka nimi lausuttiin usein kokonaisuudessaan eräänlaisen hiljaisen kunnioituksen vallassa. Margo Roth Spiegelman, jonka jutut ennenkuulumattomista seikkailuista löivät koulun läpi kuin kesämyrsky ---  

Margo ja Quentin lähtevät yhdessä salaiselle yökeikalle, jonka tarkoituksena on tehdä kepposia koulukavereille ja toteuttaa muutamia Margon omituisia päähänpistoja. Tämän jälkeen Margo häviää. Quentin osaa kuitenkin tulkita Margon mielenliikkeitä ja lähtee jäljittämään tytön jättämiä pieniä vihjeitä ystäviensä kanssa.

Greene sekoittaa taiten erilaisia lajityyppejä: dekkari kääntyy äkisti    tiivistunnelmaiseksi roadtrip -romaaniksi, jossa punnitaan ystävyyden ja kärsivällisyyden laajuutta mitä omituisimmilla tavoilla. 

Romaanin riemastuttavin jakso sisältyy minuuttiaikataululla suunniteltuun alle vuorokaudessa toteutettavaan lähes kahden tuhannen kilometrin mittaiseen matkaan, jossa päädytään Floridasta New Yorkin osavaltioon Agloen paperikaupunkiin.

Paperikaupungiksi nimitetään kartantekijöiden luomaa kuvitteellista kaupunkia, joka on merkitty kartalle, mutta jota ei oikeasti ole olemassa. 

Ihmisten hauraus vertautuu ohuen läpikuultavaan paperiin moneen otteeseen 400-sivuisen tuhdin romaanin kuluessa. Mutta kaiken ylle kohoaa tietysti rakkaus, sen oikulliset ilmenemismuodot, joita vain nuori ihminen voi syvimmiltään kokea.