Kuvakirjan kuvitus luo rauhoittavia mielenmaisemia

Ville Hytönen & Mika Vaaranmaa: Isovaarin alppiruusu, 36 sivua, Savukeidas 2015. Kameli-sarja.

Isovaarin alppiruusu on taas mainio todiste siitä, kuinka pienten kustantamoiden hoteissa parhaimmillaan syntyy pieniä, kimmeltäviä helmiä. Ville Hytönen (s. 1982) on julkaissut aiemmin kolme lastenkirjaa Tammen kautta (Taatelikujan salaperäinen Pisteli, kuv. Krista Partti; Hipinäaasi, apinahiisi, kuv. Matti Pikkujämsä; Ötökkämaan tarinat, kuv. Virpi Penna). 

Joskin tämän kuvakirjan kokonaissuunnittelu on jäänyt – pienen kustantamon pienien työvoimaresurssien ja tässä nimenomaisessa tapauksessa kustantamon johdossa olevan Hytösen kaksoisroolituksen takia – vähän puolitiehen. Kuva ja teksti kyllä täydentävät toisiaan, kumpikin antaa sytykkeitä lukutapahtumaan, mutta ounailen, että Mika Vaaranmaan kuvitus vetoaa sinisävyisessä, unelmankevyessä tasaisessa haaleudessaan enemmän aikuisiin kuin lapsiin.

Toisaalta: lapsen mieltymykset eivät koskaan ole kiveen hakattuja ja on mahdotonta määritellä tiettyä kuvitusstandardia, joka miellyttäisi jokaista lasta... tai aikuista. 

Reilu pari viikkoa sitten Lastenkirjahyllyssä oli esillä Jenni Kirveen ja Annika Hiltusen Tervetuloa Rauhalaan (Kustannus-Mäkelä 2015), jossa siinäkin verhotusti käsiteltiin kuolemanjälkeistä elämää, mutta lähestymistapa ja visuaalinen ilme oli tyyten toisenlainen.

Onkohan kukaan muu osannut kuvata näin kauniisti arkista pyykinkuivaustelinettä? Mika Vaaranmaan kuvat ovat pysättäviä ja rauhoittavia mielenmaisemia. Vaaranmaan kuvitusta Ville Hytösen kuvakirjaan Isovaarin alppiruusu (Savukeidas 2015).

Teksti pohjautuu Ville Hytösen näkemään uneen, jossa hänen edesmennyt isovaarinsa tuli kertomaan hänelle, missä oli ollut viimeiset 25 vuotta. Isovaarista oli tullut puu porvoolaiseen metsään, kuten monista muistakin edesmenneistä sukulaisista.  

Ajatus kuolleen läheisen kohtaamisesta ja käsittelemättä jääneiden asioiden ratkaisemisesta unessa on lohdullinen ajatus monelle aikuiselle.

Isovaari on kevyt ja lähes läpikuultava hahmo ilmestyessään
pikkupojalle unessa. Mika Vaaranmaan kuvitusta Ville Hytösen kuvakirjaan
Isovaarin alppiruusu (Savukeidas 2015).

Hytösen yhtä aikaa menneessä ja unessa viipyilevä teksti on kuulasta:

Se ei tuntunut ollenkaan ihmeelliseltä, että isovaari istui siinä, missä hän oli aina aiemminkin istunut. Ja sekin tuntui aivan tavalliselta, että minä olin lapsi ja että siskoni osasi hädin tuskin puhua. Hänen pitsinen aurinkohattunsa oli vaaleanpunainen ja minulla oli sininen rusetti kaulassani.  

Isovaari keräsi sanomalehtensä ja nosti sen kainaloon ja lähti kulkemaan kohti Wittenberginkadun porttia. Me lapset tulimme perässä. Oli kaunis kesäinen päivä ja katu tuoksui alppiruusuilta.

Lapset pääsevät siis kurkistamaan isovaarin kuolemanjälkeiseen maisemaan, joka näyttäytyy vehreänä sekametsänä ja laajana niittyaukeana:

Oli mäntykukkia, terttuseljoja, valkovuokkoja ja käenrieskoja, mutta ei alppiruusuja. Silti se tuoksui yhä voimakkaammin.

Isomummon ja lapsen yhteys kuvastuu ovaalissa muodossa, eräänlaisessa
elämänmunassa. Mika Vaaranmaan kuvitusta Ville Hytösen kuvakirjaan 
Isovaarin alppiruusu (Savukeidas 2015).   

Hytösen elämänkierto-opissa kuolleiden läheisten sielu muuttaa johonkin kasviin. Isomummo on vanttera haapa, ja isovaari..., niin, hän löytää vihdoin uudeksi asuinsijakseen alppiruusun. 

Ja kun poika tulee siskonsa kanssa unen metsästä takaisin, hänellä on mukanaan isovaarin sininen paita, ja taskussa on alppiruusun siemeniä. 

Monissa kuolemaa työstävissä lastenkirjoissa kuoleman symboliksi halutaan nostaa  lohdullinen ajatus elämän jatkumisesta, uuden elämän siemenistä. 

Mika Vaaranmaan kerrotaan kustantajan kotisivuilla olevan taiteilija. Hän on

aiemmin kuvittanut Savukeitaalle satuvalikoimia ja taruja Eskimokansoilta, Japanista, Ranskasta, Venäjältä ja Irlannista.  

Tällä aukeamalla huomio kiinnittyy heti hevoseen, joka tuo mieleen Otto Mäkilän 
(1904–1955) hevosaiheisen maalauksen Poésie. Mika Vaaranmaan kuvitusta 
Ville Hytösen kuvakirjaan Isovaarin alppiruusu (Savukeidas 2015).   

Isovaarin alppiruusun kuvitukset leviävät koko aukeamalle ja sopivan mittaiselle tekstille on taitossa löytynyt luontevat paikat.  Vaaranmaa tekee mielenmaisemakuvia ja silmää hiveleviä tunnetiloja. Uneliaan sininen väriskaala taitetaan harkitusti vaaleanpunaisella. 

Kuvakirja on ilmestynyt samanaikaisesti myös viroksi.