Lukeminen tuottaa iloa, joka päivä

Jatketaan vielä tärkeän aiheen, eli lukutaidon,  äärellä.

Tänään vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää. Yhdistyneiden kansakuntien julkilausumassa korostetaan, että lukutaito on ihmisoikeus, joka mahdollistaa yksilön kehityksen, kouluttautumisen ja täyden kapasiteetin hyödyntämisen: 

Lukutaidolla on merkitystä myös sukupuolten välisen tasa-arvon, kestävän rauhan, kehityksen ja demokratian toteutumisen kannalta. 

Koulutuksella on merkitystä erityisesti tyttöjen tulevaisuuden kannalta. Koulua käyvä tyttö todennäköisesti avioituu vanhempana, saa vähemmän lapsia sekä kykenee huolehtimaan lapsistaan koulua käymätöntä tyttöä paremmin.

Suomessa ollaan sitä vastoin kansallisella tasolla enemmän huolissaan poikien lukutaidosta ja harrastuksesta. Jos poikien lukukipinä hiipuu jo alakouluvaiheessa, on Suomessakin jo vaarana, että osa vähän tai ei lainkaan lukevista pojista syrjäytyy myös muilla elämän osa-alueilla.

Kirjan vuosi 2015 -kampanja järjestää tänään Minäkin luen! -mielenilmauksen  lukemisen ja lukutaidon puolesta 16 paikkakunnalla eri puolilla Suomea klo 16–16.15 välisenä aikana. Ihmisiä haastetaan lukemaan lempikirjojaan julkisilla paikoilla. Tarkoituksena on tehdä lukemista näkyväksi, korostaa lukemisen ja lukutaidon merkitystä ja innostaa ihmisiä tuomaan esille omaa lukuharrastustaan.

Rouva Huu havahtui lukemistapahtuman konkreettisen dokumentoinnin merkitykseen kuullessaan Tampereelle Mediakeskus Rupriikkiin perustettavan Pelimuseon keruuhaasteesta. Pelimuseo toivoo nimittäin suomalaisilta valokuvia pelaamisesta ja pelikulttuurin erilaisista ilmiöistä. 

Museo on kiinnostunut  tietokone- ja konsolipelaamisesta, rooli- ja liveroolipeleistä sekä perinteisestä lauta- ja korttipelaamisesta.

Rouva Huu puolestaan haluaa haastaa kaikki  Lastenkirjahyllyn lukijat kuvaamaan läheisiään, ja erityisesti lapsia, lukemassa kirjaa.

Monissa perheissä – myös rouva Huun kolmilapsisessa perheessä – lukeminen on ollut niin arkista puuhaa, että sitä ei hoksannut tallentaa kuviin lasten ollessa pieniä. Äkkiseltään en muista otetun ainuttakaan kuvaa, jossa lukisin kenellekään lapsistani. Ja totta vie, heille on kuitenkin luettu, päivät pääksytysten!

Kannusteeksi ohessa kaksi kirjan ja lukijan kohtaamista rouva Huun omista kotialbumeista. 

Ensimmäinen on vuodelta 1973, jossa juuri lukemaan oppinut ekaluokkalainen lukee hartaasti Kirsi Kunnaksen Aikamme aapisen aukeamalta lukuläksyä, jossa (muistini mukaan...) 

JO-JO A-JAA TO-TO-A 

JA TO-TO A-JAA JO-JO-A.

Toisessa kuvassa eletään vuoden 1977 alkua ja isosisko johdattaa pikkusiskoa lukemisen alkeisiin. Luettavana on pahvisivuinen Sammakkoprinssi-kirja.