Graffititöhryt aiheuttavat säpinää koulunkäyntiin

Laura Suomela: Ruutiharjun säpinät, kuvittanut Markus Pyörälä, 120 sivua, WSOY 2015.

Laura Suomelan kolmanteen osaan karttuneen Säpinä-sarjan valttina on alakouluaan päättävien poikien tavallisen mutta silti kiinnostavan arjen kuvaus. 

Sopivasti särmikkäät päähenkilöt Juho ja Isto ovat peruspoikia, jotka käyttäytyvät ikänsä mukaisesti ja innostuvat peittelemättömästi myös herkistä jutuista, kuten löytökissan pennuista.

Leirikoulun ja Kanarian loman jälkeen nyt vietetään perusarkea ja käydään koulua, vaikka se maistuukin jo muutaman viikon jälkeen puhtaasti puulta. 

Istoa ja Juhoa epäillään perusteettomasti graffititöhryistä, ja omanarvontuntoiset pojat päättävät puhdistaa maineensa ja selvittää rikoksen ”kun poliisi ei ehdi”.

Jännitystä syntyy monista potentiaalisista epäillyistä, mutta juonen käänteisiin mahtuu myös poikamaista kohellusta ja arkista koulunkäyntiä. 

Juhon ekaluokkalainen kummioppilas fanittaa häntä avoimesti, ja Juho yrittää keksiä keinon välttää syntymäpäiväkekkereille menon.  Lopulta poika karaisee itsensä, ja suorittaa lastenkutsujen oheistoimintona hieman kyseenalaista vakoilutoimintaa ja saa kotiinviemisiksi myös täitä.

Havainnollinen esimerkki siitä, kuinka parhaimmillaan myös lastenromaanin kuvitusaukeamaan mahtuu dynaamista liikettä ja vauhtia. Markus Pyörälän kuvitusta Laura Suomelan lastenromaaniin Ruutiharjun säpinät (WSOY 2015). 

Laura Suomelan Säpinä-sarja sopii vähän lukeville pojille, jotka kaipaavat lukemiltaan kirjoilta lievästi loitonnettua, huumorilla ryyditettyä samastumispintaa omaan elämäänsä. 

On mainiota, että meillä on näitä vasiten poikiin keskittyviä varhaisnuorten- ja nuortenkirjailijoita  – Suomelan lisäksi muiden muassa Kalle Veirto ja Jyri Paretskoi. Suomela on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kirjailijan sukupuoli ei välttämättä vaikuta lopputuloksen uskottavuuteen lainkaan!

Myös Markus Pyörälän nelivärikuvitus ansaitsee kiitoksen selkeytensä ja pienin piirroin luotujen karismaattisten hahmojen takia.