Isästä on moneksi myös lastenlyriikassa

Matti Hakamäki: Isät ja pojat, kuvittanut Tina Paronen, 35 sivua,  Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2015.

Gerard Janssen & Petra Baan: Minun isäni, suomentanut Satu Laatikainen, Karisto 2015.

Lastenlyriikassa ei ole miehiä tungokseen asti.

Yksi tuotteliaimmista on jo pitkään ollut Jukka Itkonen, ja Ilpo tiihosen lyriikka on sekin yhä elinvoimaista.

Myös Heikki Niska kirjoittaa runoja ja loruja lapsille. 

On erinomaisen mainioita, että heidän rinnalleen saadaan myös uusia tekijöitä. 

Matti Hakamäen isät eivät onneksi ole mitään ylivertaisia sankarihahmoja.
Sairastuneen lapsen hoitamisen taakan alla uuvahtanut isäkin hakee
"Kop kop, onko hoitaja?" -runossa apua. Tina Parosen kuvitusta Matti Hakamäen runokuvakirjaan Isät ja pojat (Länsikustannus 2015). 

Yhä useampi lastenrunokokokoelma rakentuu tietyn teeman mukaan. 

Matti Hakamäen lastenrunoissa on häpeilemätön miesnäkökulma, vaikka mukaan mahtuu toki myös tavallista lapsen ja aikuisen yhteistä arkea kuvaavia runoja mies- ja isäteeman lisäksi.  

Takakansitekstissä Hakamäki patistaa ”Suomen miehet takaisin lorujen, satuilun, runouden ja kielellä leikkimisen maailmaan, sinne mistä puuttuvat kosketusnäytöt, ekosysteemit ja sovellukset."

Parhaimmillaan Hakamäki on tunnelmarunoissa kuten ”Pikkiriikkinen”, jossa isä ihmettelee hartaana vastasyntynyttä ja hellyttävä nukutusruno ”Nuku nuori perhospoika”.

Runossa "Pikkiriikkinen" tallennetaan herkkä isän ja lapsen yhteinen hetki.
Tina Parosen akvarellikuvitusta Matti Hakamäen lastenrunokirjaan Isät ja pojat
(Länsirannikko 2015). 

Tiukka riimitys tekee runoista hivenen vanhahtavia ja ”aikavia”.

Runot kuvaavat leppoisaa isien ja lasten yhteistä puuhastelua. Isä leipoo rieskoja ja soittaa haitaria.  

Kansanrunoista löytyy lukemattomia sormiloruja, mutta huomattavasti vähemmän on kirjoitettu oodeja varpaille. Yksi kokoelma sentään löytyy, Raili Mikkasen & Masa Pulkkisen Laulavat varpaat (Tammi 2002). 

Hakamäen varvasrunosta löytyy jokaiselle varpaalle oma toimenkuva: 

Yksi myyjä Kiirunassa, 

toinen aina yökalassa, 

kolmas tiskaa keittiössä, 

neljäs pomo yhtiössä, 

viides kerää mustikoita 

kuudes kuivaa rahkasoita, 

seitsemäs se laivan osti, 

kahdeksas – ja kulkee posti, 

yhdeksäs on insinööri, 

viimeisenä tirehtööri.  

Jokaisella homma oma, 

vaan kun koittaa kesäloma,  

kukaan aherra ei työssä,  

varpaat kaikki tanssii yössä. 

Matti Hakamäki (s 1976) asuu Kaustisilla missä hänet tunnetaan kansan- ja lastenkulttuurin monitoimijana. Kirjan on kuvittanut niin ikään Kaustisilla asuva graafinen suunnittelija ja kuvittaja Tina Paronen. Runojen otsikot on tekstattu käsin, ja se tuo hiukan turhaa levottomuutta aukeamille. Kuvituksessa luonto ja ja kodin arki ovat keskiössä ja kuvitukseen on piilotettu pieniä lystikkäitä yksityiskohtia lapsen löydettäväksi. 

Tehtävä- ja puuhakirjojen tarjonta paisuu jatkuvasti. Perheen esikoiselle hankitaan tavallisesti oma vauva-ajan sattumuksia tallentava kirja, ja nyt Karisto on tuottanut markkinoille myös kirjan, johon lapsi voi kirjata oman isänsä ominaisuuksia ja mieltymyksiä!

Ajatuksena on, että lapsi voi kirjoittaa ja piirtää isälleen hauskoja ja vähän hupsujakin viestejä ja antaa kirjan sitten isälle lahjaksi:

Isä ilahtuu taatusti, kun saa tietää, missä hän on mielwstäsi hyvä, miltä hän silmissäsi näyttää ja mitkä ovat hänen parhaat (ja ehkä huonoimmatkin) vitsinsä. Samalla voit vihjaista, mitä kaikkea kivaa haluaisit isäsi kanssa tehdä!
 

Petra Baanin kuvituskuvissa isä brändätään sähkökitaran, poran, olutkolpakon, viinilasien, kaukosäätimen ja maalipurkin kautta, mutta onneksi lapsi voi täydentää isälle mieluisten esineiden listausta omilla piirroksillaan. 

Vaihtoehtoisissa mieluisissa tekemisissä ei myöskään mainita, että isä lukisi vapaahetkinään kirjaa joko itsekseen tai lapselleen, mutta tässäkin toivon oma-aloitteisuutta kirjaa täydentävältä lapselta.

Kirjan sidottu ulkoasu on ehkä käyttötarkoitukseen nähden vähän turhan korskea.