keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2. luukku: Ronin ja Juulian joulu on sydämiä täynnä













Måns Gahrton & Johan Unenge: Ronin ja Juulian joululahjat, suomentanut Katriina Savolainen, 96 sivua, Tammi 2002.






Ruotsalainen tekijäkaksikko Måns Gahrton & Johan Unenge tunnetaan parhaiten Eva ja Adam -kirjasarjastaan.

Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös hieman pienempien lasten ystävyydestä kertova lastenromaanisarja Ronista ja Juuliasta, jotka asuvat toistensa naapureina. 

Roni ja Juulia -sarja  kuvaa heltymyksellä päiväkoti-ikäisten suuria tunteita ilman ilkkumista ja vähättelyä.

Lapset virittäytyvät jouluun muun muassa piparkakkuja leipomalla.
Iso osa taikinasta hupeenee tosin leipojien vatsaan. Johan Unengen kuvitusta
Måns Gahrtonin lastenromaaniin Ronin ja Juulian joululahjat (Tammi 2003). 


Lasten tarkkaa ikää ei onneksi ainakaan tässä jouluaiheisessa sarjan osassa paljasteta, joten kirja antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita itse lasten ikä mieleisekseen. 

Joulun aikaan sijoittuvassa osassa sivutaan jouluvalmistelujen ohessa myös paljon lasten arkisia asioita ja tavallista kotielämää. 

Ronin ja Juulian perheissä on erilaiset tavat ja tottumukset.

Juulian kotona ei katsota hyvällä, jos ryystää kaakaota suureen ääneen, mutta Ronin kotona sellainen on ihan sallittua, ja niinpä Juulia käyttää tilaisuuden hartaasti hyväkseen.

Johan Unengen akvarellikuvitus on pelkistettyä. Lasten ilmeisiin ja eleisiin
latautuu suuria tunteita. Unengen kuvitusta Måns Gahrtonin lastenromaaniin
Ronin ja Juulian joululahjat (Tammi 2003). 



Juulian tyttöystävät ovat nyreissään, kun tämä viettää enemmän aikaa Ronin kanssa. Viehättävän vähäeleisesti kuvataan lasten välistä vähän kömpelöäkin yhteiseloa, kun aina ei osaa ennakoida, kuinka toinen suhtautuu sanomisiin tai tekemisiin.

Joulun lähestyessä kumpikin haluaa antaa sydänystävälleen jonkun oikein erityisen joululahjan. Kirjan jännite syntyy tästä pähkäilystä ja tihentyvästä jännityksestä.

Nykyisestä tavaraähkystä kertoo mainiosti kohtaus, jossa Roni on isänsä kanssa joululahjaostoksilla tavaratalossa:

– Joko mennään? isä kysyy. 
–     Ihan pian, Roni sanoo. Ja hän lähtee hyllyköiden väliin.
 Isä ei tiedä, mitä Ronilla on mielessä. Eikä Roni aio kertoa, sillä se on salaisuus. Roni aikoo ostaa joululahjan Juulialle. Jonkin oikein hienon. Sellaisen mikä ilahduttaa Juuliaa enemmän kuin kaikki muut joululahjat yhteensä. 
       Roni ei sittenkään aio ostaa Juulialle pehmoeläintä. Juulialla on niitä jo sänky täynnä. Juulia ei varmasti halua myöskään junia, autoja tai robotteja. Roni ohittaa hyllyköt nopeasti. 
       Ehkä jokin tyttöjen juttu? Ei, Ronin mielestä kaikki tyttöjen jutut tuntuvat naurettavilta. Suurennuslasi? 
       Roni sormeileee prinsessakruunua, jossa on lasihelmiä. Juulia pitää pukuleikeistä. Hänellä tosin on prinsessakruunu jo ennestään. Mutta tämä on niin hieno, että ehkä Juulia haluaa toisen? 

Tietysti lopulta sekä Roni että Juulia keksivät tahollaan oikein persoonalliset ja ystävyyden syvyyttä hyvin kuvaavat joululahjat, joiden antamiseen  sisältyy  iso lataus.














klo

4 kommenttia:

  1. Anonyymi3. joulukuuta 2015 klo 1.05

    Näin lasten isovanhempana koen ongelmaksi sen, että on todella vaikeaa äkkiseltään tietää, mikä kirja minkäkin ikäiselle lapselle soveltuu. Kun saan asiaan perehtyneen kirjakaupan myyjän apuun, valinta jonkin verran helpottuu. Todella harvoin myyjä kykenee kuitenkaan kuivailemaan kirjan tarinaa, mikä helpottaisi suuresti valintaa. Ratkaisuni tähän ongelmaan olisi se, että kirjoissa olisi selvästi esillä ikäsuositukset kuten on elokuvissa, peleissä. Lapsenlapseni asuvat USAssa, joten en voi heitä mukaani kirjaostoksille ottaa.

    Tämä blogi on ollut minulle kullan arvoinen- kiitos Rouva Huu!

    Terveisin Raija K

    VastaaPoista
  2. Rouva Huu3. joulukuuta 2015 klo 9.43


    Kiitos, Raija K., palautteesta. On aina hauska saada kuulla, ketkä Lastenkirjahyllyä lukevat ja kuinka he siitä hyötyvät.

    Ikäsuosituksista on ollut Lastenkirjahyllyssäkin puhetta moneen otteeseen.

    Itse en ikäsuosituksia kannata mm. siitä syystä, että lapset kehittyvät lukijoina nykyisin hyvin eritahtisesti.

    Eniten hallaa tehdään mielestäni silloin, jos kirjan etu- tai takakanteen painetaan ikähaarukka, jolle kirjan ajatellaan sopivan. Hitaasti lukutaidon haltuun ottava lapsi tai nuori voisi hyvinkin hyötyä kirjasta, joka on ladottu riittävän isolla kirjasinfontilla ja jossa on tekstin ohessa paljon kuvitusta, mutta jos kirjan kannessa kerrotaan, että kirja sopii eskari-ikäisestä ylöspäin, niin lapsi ei kirjaa suostu lukemaan.

    Helsingin Sanomissa otettiin syksyllä käyttöön lasten- ja nuortenkirja-arvioiden kupeessa ikäsuositukset, kuulemma lukijoiden nimenomaisesta pyynnöstä. Ikäsuositukset ovat suuntaa antavia, mutta nekään eivät ole kiveen hakattuja.

    Kirjakauppojen valikoima on niukentumassa ja asiantuntevia libristejäkin on entistä harvemmassa kirjakaupassa auliina neuvomaan ja opastamana kirjojen valinnassa. Kirjaa lapselle tai nuorelle ostavan aikuisen on hyvä tuntea lahjan saajan kiinnostuksen kohteet ja lukutaidon taso. Kannattaa myös kysellä lapselta, mitä hän on lahjaksi saamastaan kirjasta pitänyt, ja sillä tavalla saa myös osviittaa myöhempien onnistuneiden kirjalahjojen hankkimiseen.

    Kummit, isovanhemmat ja muut lapsen kasvua läheltä seuraavat aikuiset voivat muodostaa lapseen erityisen tunnesiteen kirjojen kautta: ideaalitilanteessa sopiva kirja kohtaa lapsen juuri herkässä kasvuvaiheessa ja puhuttelee häntä. Ajan myötä hän oppii jopa odottamaan kirjalahjoja ja arvostaa hänelle tärkeän aikuisen valintoja. Kannustan myös lämpimästi, että kirjoista keskustellaan yhdessä, sillä tavalla vahvistetaan lukuharrastusta ja rakkautta kirjoihin.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi4. joulukuuta 2015 klo 0.50

    Kiitos vastauksestasi! Tulipa mieleeni, että olisi mielenkiintoista, jos meille lasten kirjojen ostajille tai valitsijoille järjestettäisiin asiasta luento- tai esittelytilaisuus! Olemme kuitenkin merkittävässä asemassa, sammutammeko tai sytytämmekö kiinnostuksen lukuharrastusta kohtaan.
    Terveisin Raija K

    VastaaPoista
  4. Rouva Huu4. joulukuuta 2015 klo 7.14


    Raija, lasten- ja nuortenkirjallisuuden ilmiöiden ja uutuuksien esittelystä on monella taholla huutava pula. Kirjastonhoitajat tekevät kirjavinkkausta etupäässä lapsille, mutta myös osa aikuisista - Sinun laillasi - janoaa tietoa. Voit pyytää oman kotipaikkakuntasi kirjastoa järjestämään tällaisen infotilaisuuden. Ja muistutan vielä, että kirjaston lastenosastojen väki on hyvin perillä uusista ja vähän vanhemmistakin lastenkirjoista, joita he myös suosittelevat mielellään!

    Eläkeläisjärjestöt, päiväkodit, koulut voivat toki halutessaan järjestää tällaisia infotilaisuuksia lasten vanhemmille ja isovanhemmille ja muille, jotka ovat kiinnostuneita lapsista ja lastenkirjallsiuudesta. Tilaisuuteen voi kutsua oman alueen lastenkirja- asiantuntijoita.

    Itse olen viime vuosina kiertänyt melko ahkerasti kouluttamassa lähinnä kirjastoväkeä ja päiväkotien ja koulujen opettajaväkeä.

    Lue lapselle -kirjaan sain kimmokkeen kun olin Lukukeskuksen kutsumana Mäntyharjun alakouluilla, joissa oli lauantaina vanhempien ja lasten yhteinen koulupäivä, jossa järjestettiin vanhemmille monenlaista ohjelmaa. Minä kerroin tuolloin lukemisen kauas kantavasta merkityksestä lapsen elämässä, ja olin erityisen iloinen, että paikalla oli myös lasten isiä, jotka olivat aidosti kiinnostuneita kuulemastaan!

    VastaaPoista