Koiraturismia Skotlannin aatelislinnassa

Marvi ja Merja Jalo: Jesse matkakoira, 126 sivua, WSOY 2016. Kansikuva Juniors Bildarchiv, age fotostock.

Tässä jälleen yksi todiste matkateemaa juonenkäänteissään kuljettavasta kirjasta, lajityyppinä tällä kertaa ahmimisikäisten sarjakirja.

Marvi & Merja Jalo ansaitsisivat lasten ja nuorten lukemaan innostamisen tunnustuspalkinnon. Sen verran laajamittaisesti he ovat sitoutuneet sarjakirjallisuuden puolella tuottamaan lukijakuntansa  toiveisiin sopivan mittaisia, juonenkäänteiltään ja aihepiireiltään kiinnostavia kirjasarjoja.

Marvi Jalo viettää itse asiassa tänä vuonna 40-vuotisjuhlavuotta. Hänen esikoisensa, Unihevonen, ilmestyi vuonna 1976. Kirjasta on otettu viimeksi uusi painos TamTam -pokkarisarjassa 2009.

Jalon sisarukset aloittivat hevoskirjailijoina, mutta nyttemmin he ovat laajentaneet repertuaariaan – lasten intressien laventuessa – myös koiraharrastukseen Koiratytöt-sarjalla, josta on äskettäin ilmestynyt jo 24. osa.

Kultainen noutaja Jesse on Jennan silmäterä. Se on päätynyt Jennalle koirien löytökodista. Jessellä on likipitäen aatelinen tausta, sillä Skotlannissa  linnan omistava lady Margaret on kasvattanut Jessen pentuaikana, ja nyt Jenna pääsee ystävänsä Hannelen kanssa Skotlantiin   Tweedmouthin linnaan vierailulle. 

Matka Suomesta Skotlantiin on vaiherikas, ja koiraharrastuksen välinevarustelu tulee hyvin havainnollistetuksi aikuisten matkakumppanien, Elsan ja hänen miehensä Oivan, tiibetinspanielin matkaan valmistautumisessa:

Elsa oli hankkinut koiralleen ihkauuden lentokuljetuskorin, jossa oli virtsankestävä pohja. Siihen hän laittaisi Murun punaisen silkkityynyn makuualustaksi sekä muutamia aktivointileluja, jotta rakkaan hauvelin huomio ei liikaa keskittyisi levottomaan ympäristöön. 

Muru-kulta kärsi yliaktiivisesta rakosta. Se tuppasi pettämään aina kun koira hermostui. Oli muistettava hankkia rauhoittavaa lääkettä Nordanbergin eläinklinikalta ennen lentomatkaa, Elsa mietti kuunnellessaan korvissaan jumputtavaa musiikkia.

Tähän verraten Jennan ja Jessen tiivis suhde tuntuu enemmän luonnonmukaiselta: tytön ja koiran välille on yhteisten kokemusten myötä kasvanut tiivis luottamus ja kiintymys.

Skotlannissa vaaranpaikkoja aiheutuu vuorovedestä ja Jesseä väijyvistä ilkeämielisistä koirankasvattajista. Useampikin omaa etuaan ja ansioitaan ajava epärehellinen pentutehtailija haluaisi hyötyä Jessen jalosukuisista geeneistä.  

Ihmiskuvaus on tämäntyyppisissä sarjakirjoissa aina vähän kliseistä ja ennalta arvattavaa. Tärkeintä on juonen rivakka juoksutus ja jännityksen säilyminen – seesteiseen, yllätyksettömän onnelliseen loppuratkaisuun asti.

Jessellä on myös omat vuorovaikutteiset fanisivut ja siellä herätellään jo lukijoiden odotuksia tulevan osan tiimoilta tarjoamalla maistiainen syksyllä ilmestyvän Jesse aavekoirasta.

Johanna Hulkon Geoetsivät-sarjassa (Karisto) on vastaavalla tavalla koukuttanut odottamaan uutta sarjan osaa, kun tulevasta kirjasta on julkaistu seikkailun päätteeksi aloitusluku.