Vaihdantaloudesta helpotusta nuorten vähentyneeseen lukemiseen?

Rouva Huu on virittynyt lasten ja nuorten kirjallisuuskasvatuksen taajuudelle jo työnsäkin puolesta, mutta nyt tuntuu siltä, että lähes päivittäin julkistetaan jokin uusi  valtakunnallinen lasten ja nuorten lukemiskasvatukseen liittyvä hanke.

Kertooko tämä yhä terhakoituneemmasta tahtotilasta tehdä asialle oikeasti jotakin, vai onko tämäkin vain hetkittäinen trendi, joka unohtuu nopeasti uusien ja viettelevimpien myötä?

Tämän päivän uutinen on se, että Akateeminen Kirjakauppa tempaisee nuorten lukuharrastuksen puolesta Kirjavaihtarit-kampanjalla. Kuka tahansa voi osallistua kampanjaan tutkimalla omaa kirjahyllyään ja valitsemalla kirjan, jonka toivoo nuoren lukevan. Kirjan voi toimittaa 15.–22.3. välisenä aikana lähimpään Akateemisen Kirjakaupan myymälään tai tuoda torstaina 31.3. suoraan Helsingin keskustan myymälään, Kirjataloon, jossa kirjat jaetaan nuorille.

Kirjalahjoitusta vastaan saa viiden euron lahjasetelin Akateemiseen Kirjakauppaan.

Kirjan lahjoittajaa pyydetään kirjoittamaan kirjan etulehdelle viesti tulevalle nuorelle lukijalle ja allekirjoittamaan sen. Viestissä lahjoittajien toivotaan kertovan, mikä kirjassa kiinnostaa tai viehättää heitä ja miksi he toivovat nuoren tarttuvan juuri tähän kirjaan.

Kirjavaihtarit huipentuu Akateemisen Kirjakaupan uudistetun Kirjatalon avajaisissa torstaina 31.3., kun kampanjaan lahjoitetut kirjat jaetaan nuorille. Avajaispäivänä nuoret voivat tulla selailemaan lahjoitettuja kirjoja ja valita niistä itseä eniten kiinnostavin omakseen.

Omistuskirjoituksilla varustettuja kirjoja otetaan vastaan Akateemisen Kirjakaupan kaikissa myymälöissä kampanjan aikana Helsingissä, Vantaalla ja Tapiolassa sekä Turussa ja Tampereella. Helsingin keskustan kirjakaupassa kirjoja vastaanotetaan vielä  torstaihin 31.3. asti.

Rouva Huu ei halua ampua tätä kaupallisen kirjakauppaketjun kampanjaa alas ennen aikojaan. Nähtäväksi jää, minkälaisia kirjoja kampanja saa haaviinsa. Hyvä pointti on se, että lahjoittajan on seistävä lahjoittamansa kirjan takana kirjaan kirjoitettavan omistuskirjoituksen takia. Näin minimoidaan se, että viiden euron alennuskupongin toivossa voisi tyhjentää hyllyistään kaiken itselle yhdentekevän nuortenkirjallisuuden maksimaalisella hyödyllä. Antikvariaatithan maksavat tuskin euroakaan vanhoista nuortenkirjoista.

Kriittisempi huomio liittyy aikuisten helmasyntiin suositella kasvavalle nuorelle oman, jo aikapäivää koetun nuoruuden rakkaita lukuelämyksiä, sillä oletuksella, että kirjat olisivat kuranttia lukemistoa myös nykynuorille.

Poikkeuksiakin toki on: nuortenkirjallisuudesta löytyy monta klassikkoa, joilla on vielä kirjallistakin arvoa. Mutta nämäkin kirjat pitäisi kääriä nykynuorille ns. uskottavaan kääreeseen, uudella kansikuvalla, uudistetulla taitolla ja usein myös uudella suomennoksella varustettuna.

Ja näinhän tässä taas kävi, että tämä kampanja keskittyy eteläiseen Suomeen. Kaikki Akateemisen kirjakaupan myymälät sijaitsevat kaukana susirajasta, jossa lähimpään kirjakauppaan on matkaa pahimmillaan satojakin kilometrejä.

Toivottavaa olisi, että keräykseen osallistuisivat sankoin joukoin nykynuortenkirjallisuuden mesenaatit – jotka hankkisivat kampanjaan UUTTA nuortenkirjallisuutta, ja mieluusti vielä sitä kotimaista, vähemmän tunnettua. Tämä edellyttäisi toki, että lahjoittaja olisi ensin lukenut kirjan itse, jotta voisi sitä suositella eteenpäin.

Tätä kautta ihan oikeasti voitaisiin levittää tietoisuutta ilmestyvästä laadukkaasta nuortenkirjallisuudesta.

Rouva Huu haluaisi lahjoittaa keräykseen Kreetta Onkelin Selityspakin (Otava 2013, kuv. Ninka Reittu-Kuurila). Ja saatesanoina olisi: pätevä tiivistys lapsen ja nuoren elämästä tämän päivän Suomessa. Samastumispintaa löytyy jokaisen makuun.