Kauneuden kääntöpuoli

Teija Rekola: Top models, 261 sivua, Reuna 2016. Kansikuva Getty Images/ Jim Arbogast. Graafinen suunnittelu Kirsikka Mänty.

Teija Rekola (aik. Niemi)  on ennättänyt lasten- ja nuortenkirjailijan urallaan kokeilla useampaakin lajityyppiä. Hän aloitti 1980-luvun puolivälissä humoristisilla Pulu Arnold -kirjoilla, jotka jo ennakoivat seuraavalla vuosikymmenellä buumiksi laajentunutta hiljattain lukemaan oppineiden lasten remellyskirja-aaltoa.

Kahden Pulu-kirjan jälkeen Niemi julkaisi kolme nuoruuden angstintäyteistä  nuortenromaania Rocktähtirock, Steissi ja Bileet. Niiden nuoret kapinalliset päähenkilöt ovat sitä mieltä, että vanhuus alkaa jo 20-vuotiaana, ja siksi nuoruus on elettävä niin vimmaisesti!

Uuden vuosituhannen puolella Niemi palasi kirjoittamaan lapsille. Uusimmissa lastenromaaneissaan Eetu ja ruma Rusina ja Eetu ja nokkelat neropatit  merkittävässä roolissa on käänteissään nopean ja kommelluksiin joutuvan päähenkilön lisäksi myös Mervi Lindmanin runsas nelivärikuvitus.

Mallimaailmasta ei ole hetkeen kirjoitettu kotimaista nuortenkirjaa, joten sen puolesta Rekolan alueenvaltausta voi kiitellä. Lasse Raustela kirjoitti miehisen version samasta aihepiiristä jo 40 vuotta sitten nuortenromaanin Kameran silmässä siniset unet (Tammi 1976).

Television koti- ja ulkomaiset tosi-tv-formaattiin laskettavat mallikisailut kiinnostavat nuoria tyttöjä ja altistavat heitä suhtautumaan ylikriittisesti omaan kehoon.

Hieman hämmentävästi Rekolan Top models  ei sijoitu nykyhetkeen, vaan aikaan ennen matkapuhelimia, EU:ta ja netin ihmemaailmaa, arvatenkin 1990-luvun lopulle.

Tämä ”menneen maailman” tuntu voi hiukan vieraannuttaa nuoria lukijoita. Kustannustoimittajanakin työskennellyt Rekola perustelee ratkaisuaan Radio Suomen haastattelussa halullaan luoda tarinaan enemmän jännitettä, ilman kännyköiden ja netin mahdollistamaa ympärivuorokautista yhteydenpitoa esimerkiksi vanhempiin.  

Nykylukija ei voi kuin hämmästellä sitä suopeutta, jolla vanhemmat antavat alaikäisten tyttöjensä keskeyttää perusopinnot ja muuttaa omin päin suurkaupunkiin.

Rekola halusi kirjoittaa vastineen television ja naistenlehtien mallimaailmasta luomille prinsessasaduille. Hän halusi kertoa mallien kulissien takaisesta arjesta, mukaan lukien myös ne karut käänteet, joista ei hevillä julkisuuteen kerrota.

Top model  on ennen muuta tarina 16-vuotiaiden Nooran ja Erikan ystävyydestä. Noora on luonteeltaan syrjään vetäytyvä ja vaatimaton hissukka, ja hän yllättyykin iloisesti, kun luokan suosituin tyttö, samassa koripallojoukkueessa pelaava Erika,  yllättäen noteeraa hänet:   

Erika oli se tähti, joka minä olisin halunnut olla, eikä varjo ryhdy kiistelemään tähden kanssa. Jos olin toista mieltä, pidin ajatukset ominani. Minun tehtäväni oli peesata häntä, sillä kuten sanottu, bestiksilläkin on nokkimisjärjestys. Ja olihan Erika pelastanut minut pimeydestä johonkin sellaiseen, jota en voinut pari vuotta aiemmin edes kuvitella. Minä harmaa hiirulainen olin nyt toinen luokan suosituimmista tytöistä!

Erika haaveilee mallin urasta ja ilmoittautuu naisten lehden kisaan, jossa mallitoimisto etsii uusia nuoria kasvoja. Ennen pitkää Noorakin saa huomata olevansa Erikan juonikkuuden takia mukana samassa mallimittelössä, ja niinhän siinä käy, että molemmat tytöt saavat kutsun tulla Pariisiin muotikuvauksiin.

Rekola on halunnut kirjoittaa helppolukuisen, viihdyttävän romaanin tytöille, jotka eivät juurikaan tartu vapaa-ajallaan kirjoihin. Lyhyiden lukujen ja pintatasolla kulkevan juonen ohella kirjaan tarttumisen kynnystä on madallettu myös pokkariformaatilla.

Luonnetyypittely jää viihteellisen sisällön takia hyvin mustavalkoiseksi. Erika on melkoinen tyhjäpää, joka ei osaa arvostaa Nooran ystävyyttä saati ota opiksi virheistään. Noorassa puolestaan kristallisoituvat kaikki hyvät ominaisuudet – ennen muuta tunnollisuus, hyveellisyys, sitkeys ja aikatalujen kunnioitus –, joita onneksi myös Pariisin mallimaailmassa osataan arvostaa pinnallista elämänasennetta enemmän.

Kauniissa naisissa on jotain taianomaista. Heitä katsotaan eri tavalla, heihin suhtaudutaan eri tavalla ja heitä kohdellaan eri tavalla. Elämä levittää heidän eteensä punaisen maton, jota pitkin kävellä menestykseen. He kulkevat aina kadun aurinkoista puolta, pääsevät jonon ohi ja saavat hyvää korkojen kera. 

Kauniit naiset oppivat jo lapsena, että he ovat etuoikeutettuja. He voivat katsoa eteenpäin luottavaisin silmin, avata sylinsä ja odottaa että heille annetaan kaikki. Kukaan ei vie heiltä tikkaria, ei puhko ilmapalloa, eikä tule kampittamaan tai puukottamaan selkään. Kauniit naiset ovat nykypäivän aatelia, joka myös ottaa kaiken itsestään selvällä helppoudella. Me muut olemme palveluskuntaa, jonka tehtävänä on heidän palvelemisensa ja ihanan elämän mahdollistaminen. 

Kauneus avaa kaikki ovet, ja joskus siinä ohessa sisään pääsee pujahtamaan myös joku minun kaltaiseni.

Romaanin alussa ja lopussa puhuu jo aikuistunut ja perheellistynyt, rankkojen nuoruuden kokemusten karaisema Noora, joka toivoo olevansa riittävän hyvä esikuva omille tyttärilleen.