torstai 28. heinäkuuta 2016

Ja leppäkertut lentävät nyt oikein perusteellisesti!












Ritva Toivola: Lennä, lennä leppäkerttu, tarina kokoelmasta Panssarimyyrä ja muita kertomuksia, 187 sivua, Tammi 1991. Kansi Markko Taina. 






Helsingin Sanomien Lasten uutiset –sivulla julkaistiin hiljattain Maija Liikkasen uutinen  Venäjältä Suomeen kuuman kesän takia rantautuneista leppäkertuista.

Eilisessä Helsingin Sanomissa julkaistiin myös näyttävä Johanna Junttilan artikkeli Suomen kymmenistä leppäkerttulajeista.


Keväällä edesmennyt kirjailija Ritva Toivola  ennusti jo 25 vuotta sitten leppäkerttujen invaasiota tarinassaan Lennä, lennä leppäkerttu, joka löytyy Toivolan kokoelmasta Panssarimyyrä ja muita kertomuksia.

Kertomuksen minäkertojan, Sadun, vinkkelistä raportoidaan kesäisestä päivästä, joka alkaa heti aamusta alkaen poikeuksellisesti.

Auringonvalo kirkasti tapetin lemmikkikuvioita ja yhden sinisen lemminkinteriön keskellä oli punainen täplä. Siinä oli mustia pisteitä ja se liikkui, se olikin leppäkerttu. Pian huomasin että siellä täällä lemmikkikedolla vaelsi muitakin punaisia läiskiä, kaikki eksyneitä leppäkerttuja, ja minua nauratti itsekseni kun ajattelin, että ehkä ne luulivat kukkia ihan oikeiksi. Siten Marko juoksi jalkapohjat läpsyen huoneeni oven ohi ja huusi mennessään: – Äiti, täällä on hirveästi leppäkerttuja.


Mutta hetken päästä äitiä eikä juuri isääkään naurata, kun todelliset leppäkerttulaumat valtaavat kodin ja lähialueen. Puhelinlinjat tukkeutuvat ja liikenne pysähtyy.

Naapurin setä epäilee kasvihuoneilmiötä ja ydinvoimaa.

Äiti on varma, että kyseessä on salaliitto:

     Minusta tuntuu, että meiltä salataan jotakin, äiti sanoi kovalla äänellä keittiössä. – Viranomaiset tietävät enemmän, he eivät vain halua kertoa meille.

Leppäkertun raatoja löytyy joka paikasta kotoa ja ulkoa autojen konepelleiltä.

Mutta vähitellen leppäkerttujen tulva lakkaa ja arki palaa raiteilleen.

Ritva Toivola oli ensimmäisiä lastenkirjailijoita, jotka toivat jo 1990-luvun alussa, ennen nykyistä fantasiabuumia, fantastisia aineksia tai tapahtumia normaaliin arkeen lasten- ja varhaisnuorten romaaneissaan sekä novelli- ja kertomuskokoelmissaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti