Herttinen sentään!

Gyo Fujikawa: Vauvakirja, suom. Ritva Wederhorn, 25 sivua, Weilin+Göös 6. painos 1985.

Gyo Fujikawa: Eläinlapsia,   suom. Ritva Wederhorn, 25 sivua, Weilin+Göös 4. painos 1980.

Lastenkirjallisuuden kuvittamisessa on aina ollut yhtä monta tyyliä kuin on tekijääkin.

Nämä amerikkalaisen Gyo Fujikawan (1908–1998) pitkulaiset kartonkikirjat eivät ehkä täytä kunnianhimoisimman lastenkirjataiteen tunnusmerkkejä, mutta näissä on kiistatta silti oma viehätyksensä.

Idylliset asetelmat pyöreäposkisista ja herttaisista lapsista ja pörheistä eläimistä tuovat väistämättä mieleen kiiltokuvien ja postikorttien harmonisen ja värikylläisen kuvakielen. Fujikawan tyylissä on myös paljon yhtymäkohtia Tammen Kultaiset kirjat- sarjan kuvituksiin.

"Vauvat ovat hyvin pieniä, pehmoisia, lämpöisä ja suloisia". Gyo Fujikawan
kuvitusta Vauvakirjaan (Weilin+Göös 1985).

Fujikawa tunnetaan ennen muuta näistä kahdesta, alun perin jo  vuonna 1963 ilmestyneistä kirjastaan Babies ja Baby Animals, joita on yksinomaan Yhdysvalloissa myyty 1,7 miljoonaa kappaletta.

Fujikawa oli ensimmäisiä laajalevikkisiä lastenkirjailijoita, joka kuvasi suvereenisti ihonväriltään ja kulttuuritaustaltaan erilaisia lapsia ryhmäkuvissaan. Paradoksaalisesti pikkuvauvoja tuotannossaan heltymyksellä kuvannut kirjailija-kuvittaja ei koskaan avioitunut eikä saanut omia lapsia. 

... ja "koiranpennut ovat pulleita ja lystikkäitä" ja "kissanpennut pehmoisia ja
pörröisiä". Gyo Fujikawan kuvitusta Eläinlapsia-kuvakirjaan  (Weilin+Göös 1980). 

Hän työskenteli 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa myös Walt Disneyn studioilla piirtäjänä.

Fujikawan ensimmäinen lastenkirjakuvitus oli Robert Louis Stevensonin klassikkoteokseen tehty A Child´s Garden of Verses vuonna 1957.

Weilin+Göös on suomentanut kiitettävästi Fujikawan lastenkirjoja 1970-luvulta lähtien.

Fujikawan lapset edustavat eri kansallisuuksia ja kulttuureja. 
Hänen omat vanhempansa olivat japanilaisia. Vasemmanpuoleinen vauva 
onkin pukeutunut kimonoon! Gyo Fujikawan kuvitusta 
Vauvakirjaan (Weilin+Göös 1985).

Uskoisin, että Fujikawan lastenkirjoilla on ihailijoita nykyisen retrobuuminkin takia. 

Lastenkirjoissa muodit ja suosikit kiertävät jatkuvasti kehää, pienin muuttuvin vivahtein.

Isoimmissa kaupungeissa on jälleen paperitavaroihin erikoistuneita pikkupuoteja, joista voi ostaa graafisesti pelkistettyjä mutta värikylläisiä lahjapapereita, julisteita, postikortteja ja muuta paperitavaraa.

Pikkupuotien myyntiartikkelien värimaailma menee yksiin modernin nykylastenkirjallisuuden graafisen yleisilmeen kanssa. Kumpi mahtaakaan loppupeleissä jäljitellä toista,  vai onko kyse vain muodinmukaisista väriskaaloista ja asiakaskunnan vaihtuvista mietymyksistä?