torstai 11. elokuuta 2016

Tunnista tunteesi













Jenni Erkintalo: Millainen minä? 24 sivua, Etana Editions 2016.








Uusissa varhaiskasvatuksen ja alakoulun opetussuunnitelmissa tunnetaidot ovat entistä näkyvämmin läsnä.

Ja kas kummaa, myös tunnekasvatukseen keskittyviä lastenkirjoja ilmestyy nyt tiuhaan tahtiin!

Helsinkiläinen parivuotias pienkustantamo Etana Editions on pysynyt tyylilleen uskollisena. 

Sen ehdoton valttikortti on neliönmuotoinen, hienostuneen kluuttiselkäinen katselukirjasarja, joka luottaa konstailemattomaan ja niukkaan kerrontaan, pelkistettyyn muotokieleen ja raikkaaseen väriskaalaan. 

Sarjassa on ilmestynyt aiemmin Reka Királyn Yksi vielä!, Jenni Erkintalon Värejä meressä sekä Királyn ja Erkintalon yhteinen Pop, pian kotona!

Jenni Erkintalon Millainen minä? on kokoaan huomattavasti suurempi kirja, jota voi käyttää mainiosti myös taaperoiän jo ohittaneiden lasten –  ja aikuisten! – tunnekasvatuskirjana.

Ällistyttävän pienieleisesti Erkintalo pystyy kiteyttämään yksinkertaisiin kasvokuviin ilmeitä ja suurita tunteita.

Lyhyet tekstit houkuttavat lasta miettimään tunnetiloja ja niiden aiheuttajia:

Hmmmmm, olen rauhallinen. 
Rento olo silittää päätäni. 
– – Murrrrr, olen vihainen. 
Viha kiehuu päässäni.
– – Hei, mitämitä? Olen utelias. 
Uteliaisuus kutkuttaa nenääni.


Kirjan retrotyyli syntyy kollaasitekniikallekin tyypillisestä rouheasta ääriviivasta. Yllättävät väriyhdistelmät näyttävät freeseiltä. 






Tunteet syntyvät pienistä oivaltavista viivoista ja kaarista. Ja kyllä vaan,
eri tunteilla on myös omat värit. Kirjan lopussa voi vielä kerrata,
tunnistaako tunteet. Jenni Erkintalon kuvitusta katselukirjaan
Millainen minä? (Etana Editions 2016).



Rouva Huu on jo pidempään miettinyt, synnyttääkö nykyinen eri medioista syydetty kuvatulva lapsille kuvaähkyä. Johtuuko lasten lisääntynyt levottomuus ainakin osittain kakofonisesta ja katkeamattomasta kuvavirrasta?  

Tällaiset Etana Editions -kustantamon niukkaan mutta juuri sellaisenaan taidokkaaseen ilmaisuun luottavat lastenkirjat voivat hyvinkin tasata visuaalista yliannostusta. Vähemmän onkin yht äkkiä paljon enemmän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti