perjantai 14. lokakuuta 2016

Näitä tarinoita luetaan omalla vastuulla tai päivänvalossa















Magdalena Hai: Haiseva käsi – ja muita kauheita tarinoita Uhriniituntakaisesta, 229 sivua, Karisto 2016. Kansikuva Satu Ketola.





Useampikin tuntemani kirjavinkkari ja opettaja on vakuuttanut, että kummitus- ja kauhutarinat ovat varma nakki koukuttaa vähän lukevat lapset ja nuoret kirjan ääreen.

Kirjailijasalanimi Magdalena Hain (s. 1978) koko tähänastinen tuotanto on itse asiassa kyllästetty salamyhkäisyyden, historian, kutkuttavan pelon ja jännityksen erilaisilla ainesosilla.

Kertomuskokoelma Haiseva käsi on täyteläinen läpileikkaus kauhukirjallisuuden perinteeseen, sen erilaisiin variantteihin. Goottilainen kauhu, koululaisten vitsiperinteen huumorilla hersyttelevät kummitusjutut, vanhojen suomalaisten aavetarinoiden kolkko säkenöinti, angstintäyteinen nuorisokuvaus sekä tuiki tavalliseen arkeen työntyvät yliluonnolliset ilmiöt sekoittuvat hyytäväksi miksaukseksi.

Yhdistävänä miljöönä  kaikissa tarinoissa on kuvitteellinen Uhriniituntakaisen kylä, jonne 1800-luvulta nykypäivään ulottuvat tapahtumat sijoittuvat.

Suurin osa kertomuksista on varsin pitkiä ja monipolvisia. Lyhyitä tarinoita on vähemmän, mutta oikeastaan niissä Magdalena Hai onnistuu parhaiten  tiivistämään karmaisevaa tunnelmaa tai tilanteiden absurdiutta.

Kokoelman helmiä ovat  nasevan lyhyet ”Näkymätön” ja ”Meistä on moneksi”, joista toisen aiheena on lapsen mielikuvitusystävä, jota äiti ei suostu näkemään ja toinen kertoo samaan perheeseen kolmesti syntyvistä viiden lapsen sisarussarjoista (…outoa? Todellakin!). ”Talven lapset” -tarinan päähenkilöinä ovat sisarukset  Pyry ja Lumi. Pyry vihaa talvea, ja hän katoaa mystisesti kesken sisarusten lumileikkien.

Näissä tarinoissa on paljon Sari Peltoniemen ja Ritva Toivolan arkea ja fantasiaa vinkeästi yhdistävää äkkiväärää tyyliä.   

Hauskasti erillisten tarinoiden pää- tai sivuhenkilöt tai heidän jälkeläisensä risteävät tarinoissa. Nykyhetkeen sijoittuvan ”Namusetä”-kertomuksesssa esiintyvä koulun originelli opettaja, Rukoilija-Sirkka, on yhtenä keskushenkilönä myös pitkässä ”Peto ja Perhonen” -tarinassa, jossa goottilainen kauhu ihmissusineen ja entisajan sirkustaiteen friikkeine hahmoineen pääsee valloilleen.

Magdalena Hai on taitava tihentämään jännitystä pienin, latautunein keinoin.  "Metsätie ja Aarnikotka – murhenäytelmä seitsemässä osassa" -tarinan keskushenkilönä on astmaa poteva Aarni-poika, joka muistelee perheessä asunutta aupair-tyttöä, Katyaa.

Aarni tuntee nyt kulkevansa Katyan jalanjäljissä. Yön kylmä valo muuttaa metsätien harmaaksi. Puiden pinnat näyttävät nahkeilta. Aarnin hengitys höyryää. Kuumaa kylmässä.  
     – Aarni huohottaa.  Hänen rintansa on lukossa, se ei liiku, vaikka hän kuinka hengittää. Puut sulkevat hänet linnoitukseensa, jonka kalterit yltävät taivaaseen asti. Leppien välistä Aarni näkee suoria, harmaita runkoja niin pitkälle kuin katse kantaa. Hän ei näe puiden liiikkuvan, mutta ne tulevat joka hetki lähemmäs. 
 Aina kun Aarni kääntää katseensa pois, rungot hänen takanaan limittyvät tiukemmin. – –


Nykypäivän vitsauksesta, koulukiusaamisesta,  kertoo useampikin tarina. Niistä vavisuttavin – kaikessa absurdiudessaankin – on ”Täydellinen Alina”.

Kertomuskokoelmaa ei ole kuvitettu lainkaan, mikä tässä tapauksessa on hyvä ratkaisu: lukija voi itse säädellä tarinoiden kauhuelementtejä mieleisekseen omassa mielikuvituksessaan!


Tässä lisää rouva Huun testaamia kummitusjuttuja

Lapsille:

Älä lue pimeässä. 210 karmivaa tarinaa, kuv. Sami Toivonen ja Marko Turunen, Otava 2011
Eija Timonen: Lymyvuoren peikot, kuv. Christel Rönns, Tammi 2011
Eija Timonen: Kummitukset kintereillä, kuv. Mika Launis, Otava 2008
Toim. Pirkko-Liisa Perttula: Kummitusperhe Kammoset -sarja, kuv. Juhana Salakari, Otava 2008–2011
Toim. Pirkko-Liisa Perttula: Lue jos uskallat, 210 karmivaa tarinaa, kuv. Sami Toivonen, Otava 2001
Ulf Palmenfelt: Vihreä koura ja muita kummitusjuttuja, kuv. Eva Eriksson, suom. Hannele Huovi, Weilin+Göös 1987
Vuokko Muje & Seppo Lindquist: Havukkavuoren musta lintu. Tarinoita kummituksista ja hengistä, Weilin+Göös 1974

Nuorille:

Kirsti Mäkinen: Kruunupäinen käärme ja muita Suomen kansan tarinoita, kuv. Jussi Kaakinen, Otava 2012
Toim. Anneli Kanto:  Kuollut kulkee. Tarinoita kalman majoilta, Gummerus 2008
Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset, suom. Jaana Kapari, Teos 2006, up. 2007
Bram Stoker: Dracula, suom. Jarkko Laine, Keskiyön kirjasto: Otava 2007
Robert Louis Stevenson: Tohtori Jekyll ja herra Hyde, suom. Erkki Haglund, Keskiyön kirjasto: Otava 2007
Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira, suom. Jaakko Kankaanpää, Keskiyön kirjasto: Otava 2008
Mary Shelley: Frankenstein, suom. Paavo Lehtinen, Keskiyön kirjasto: Otava 2008
Eija Timonen: Kuu paistaa, kuollut ajaa, aavetarinoita, kuv. Markku Tanttu, SKS 1984
Cantervillen kummitus ja muita kuuluisia kertomuksia, kuv. Alexander Lindberg, toim. ja suom. Kerttu Manninen, WSOY 1964, up. 1997


Vaasassa toimii kiehtova pienkustantamo Haamukustannus, joka on nimensä mukaisesti keskittynyt  kummituksista kertoviin kirjoihin. Haamun kirjavalikoima löytyy täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti