Sadun päivänä nautitaan myös erilaisista satukuvituksista

Suomen lasten iltasadut. Toimittaneet Laila Hirvisaari & Anja Salokannel. Kuvittanut Emmi Jormalainen, taitto Päivi Puustinen, 207 sivua, Otava 2015.

Otava voisi hyvästä syystä ottaa yhdeksi keskeiseksi brändikseen sadut. 

Perinteikäs kustantamo on nimittäin pitänyt jo monen lapsisukupolven satukirjavarannosta huolta ja aina näissä satukokoelmissa on kiinnitetty erityistä huomiota myös tasokkaaseen ja vivahteikkaaseen kuvitukseen.

Rouva Huu oivalsi jo lapsena satukuvitusten erityistenhon. Aiemminkin olen Lastenkirjayllyssä hehkuttanut lapsuuteni tärkeintä klassisten satujen kokoelmaa, Björn Landströmin kuvittamaa ja toimittamaa Olipa kerran, klassillisia satuja (Otava 1974), joka teki minuun kahdeksanvuotiaana lähtemättömän vaikutuksen. 

Hyvällä ystävälläni oli kirjahyllyssään Katriina Viljamaa-Rissasen kuvittama ja Kaarina Helakisan toimittama Suuri Satukirja (Valitut palat 1970), jonka satukuvitus oli tyyten toisenlaista kuin Landströmin tummanpuhuvat mutta pakahduttavan kauniit satujen visualisoinnit.

Kirjailija Laila Hietamies ja kustannustoimittaja Anja Salokannel ovat toimittaneet viime vuonna Suomen lasten satukirjan, joka asettuu hienoksi jatkoksi Otavan aiemmille Suomen lasten hölmöläissaduille, Suomen lasten kansansaduille ja Suomen lasten eläinsaduille (Otava 1997–2000, kuv. ja toim. Pirkko-Liisa Surojegin) sekä Kaiken maailman eläinsaduille (Otava 2011, toim, Katriina Kauppila, kuv. Matti Pikkujämsä). 

Hietamies luotsasi kirja-alan yhteistä Kirja 2015 –teemavuotta, ja todennäköisesti myös tästä syystä hänet pyydettiin tähän satukirjahankkeeseen eräänlaiseksi kummitädiksi. Kirjan myyntituloista osa ohjataan uuden Lastensairaalan rakentamiseen.

Hietamies kertoo kokoelman johdannossa koskettavasti omista lapsuudenmuistoistaan, käynnistä äidin kanssa kirjakaupassa:

Muistan kirjakaupan tuoksun, se tulvi vastaan ovella, kirjojen hyvä tuoksu. Näin kirjahyllyt, jotka täyttivät kaikki seinät alhaalta ylös katonrajaan, ja hyllyjen edessä portaat, joita noustiin korkeuksiin. Kirjakaupan myyjättäret olivat lapsen näkökulmasta poikkeuksellisia ihmisiä, heistä huokui arvokkuus ja valtava tietomäärä.

Anja Salokannel on valinnut kokoelmaan monia tunnettuja klassikkosatuja ja suomalaisia kansansatuja. Suomalaisesta sadustosta on mukana myös  vähemmän tiedettyjä satuja, esim. Vuoroin vieraissa, Kukko käy kuninkaissa ja Mustat eläimet.

Salokannel on mukauttanut satuja helpommin omaksuttavaan ja nykylasta kinnostavaan muotoon. Asiaankuuluvasti lopussa mainitaan, mistä kokoelmista suomennetut sadut on poimittu ja alkuperäisten, pohjatekstinä käytettyjen satujen suomentajille/ perikunnille on maksettu palkkiot. 

Emmi Jormalainen liioittelee karhuperheen pyöreyttä ja pehmentää samalla niiden pelottavuutta, vaikka Kultakutrin ilme toisaalta kertoo ihan muuta. Emmi Jormalaisen kuvitusta Suomen lasten iltasadut -kirjaan (Otava 2015). 

Jokainen aikakausi tuottaa oman satukuvastonsa. Emmi Jormalainen (s. 1979)  kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka tunnetaan parhaiten lastenkirjakentällä Veera Salmen Puluboi-kirjojen kuvittajana.

Jormalaisen tyyliä voisi luonnehtia rotevaksi ja samalla lapsenomaisen naiiviksi. Itse näen siinä ilmeisiä vaikutteita myös 1980-luvun realistisesta lastenkirjakuvitusperinteestä, kirkkaine väreineen ja yksinkertaisine muotoineen. Pelkistetystä tyylistä huolimatta hän onnistuu loihtimaan satukuviin ulokkeisuutta ja polkuja syvemmälle satumaailmaan.

Kansansatujen kansainvälinen, kulttuurista toiseen siirtynyt historia todentuu hienosti Ruusunen-sadun kuvituksessa, jossa prinsessa Ruusunen ja prinssi on kuvattu tummaihoisina. Jormalaisen kuvitusta voi pitää tässä suhteessa rohkeana avauksena Suomessa. 

  

Prinsessa Ruususen klassinen loppukohtaus Emmi Jormalaisen rohkeasti tulkitsemana. Emmi Jormalaisen kuvitusta Suomen lasten iltasadut -kirjaan (Otava 2015). 

Rouva Huu toivottaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille elämyksellistä satupäivää. Aikuiset voivat varta vasten etsiä eri tyyleillä kuvitettuja satukokoelmia lapsille luettavaksi ja tarkkailla samalla, kuinka lapsi reagoi niiden satukuvastoihin. 

Ja toisaalta on hyvä muistaa, että jokainen visuaalistaa sadut mieleisekseen myös omassa mielikuvituksessaan. 

MUOKATTU 20.10.2016