Lastenkirja liikkeessä, brum-brum!

Nina Pirhonen: Brum brum, 20 sivua, Otava 2016.

Brummeriana. Lasten- ja nuortenkirjoja läheltä ja kaukaa. Kansalliskirjaston galleria 4.11.2016–25.2.2017, Unioninkatu 36, Helsinki. Avoinna ma-pe klo 10–17, parittomien viikkojen lauantai klo 9–16. Vapaa pääsy.

Pikkulasten kotimaisten katselukirjojen skaala on nyt laveampi kuin koskaan aikaisemmin.

Kirkkaat, räväkät värit ja pelkistetyt muodot ovat Nina Pirhosen Brum Brum –kirjan juju. Aukeamilla eri eläimet ohjaavat kulkuneuvojaan.

Kiinnostavaa tämän katselukirjan liikedramaturgiassa  on se, että perinteisen vasemmalta oikealle -kulkusuunnan vastaisesti ajoneuvot ajavat myös vastakkaiseen suuntaan, oikealta vasemmalle.

Kuvan kulkusuunnalla on merkitystä. Tässä Papu-kissa ja Herra Hylje
puksuttavat ajoneuvoillaan "väärään suuntaan", jos ajatellaan kuvakirjan
perinteistä liikerataa, jossa edetään vasemmalta oikealle. Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016). 

Ja samalla aukeamalla olevat ajokit ovat periaatteessa myös vaarassa törmätä toisiinsa vastakkaisten kulkusuuntien takia!

Liikenneturvallisuus vaarassa, varsinkin kun Molli-koira on nukahtanut
rattiin eikähavahdu edes Bobo-norsun trukin vilkkuvaloon.
Nina Pirhosen kuvitusta katselukirjaan Brum Brum (Otava 2016).  

Yhä useammin pientenkin lasten kirjoissa jätetään selkeyttä ja hahmottamista helpottavat ääriviivat kokonaan pois. Muutamin kohdin joutuu tämän katselukirjan äärellä toden teolla pinnistelemään  hahmottaessaan toisiaan lähellä olevia väripintoja, esimerkiksi vaaleanpunaista ja oranssia.

Digikuvitus on yleistynyt rytinällä, ja näen tässä myös uhkan kotimaisen, omavaloisen kuvitustyylin näkökulmasta. Kun kuvitustyylit yhdenmukaistuvat, onko kotimaisella kuvituksella kirjamarkkinoilla pian enää mitään itseisarvoa?

Brum Brum –kirjan isoin plussa on sen valmistusasteen sataprosenttinen kotimaisuus.   Otavan kirjapainossa Keuruulla painetun kirjan sivut ovat tanakkaa ja kiiltokäsiteltyä paperia, joka kestää  kovakouraistakin käsittelyä. 

Pirhosen edellinen kartonkinen katselukirja Pompom ja kotipuuhat  on lajissaan harvinaisuus, sillä sen painotyö on tehty Suomessa Kansioaitassa. Jos tahtoa löytyy, kartonkikirjoja siis voidaan painaa myös kotimaassa! Valtaosa katselukirjoista painetaan nimittäin yhä Aasiassa, jossa tuotantokustannukset ovat alhaisemmat. 

Tänään avautuu Kansalliskirjastossa Brummeriana-lastenkirjanäyttely, jonka näyttelytyöryhmään minulla on ollut ilo ja etuoikeus kuulua jo yli kahden vuoden ajan.  

Kirjanäyttelyn aarteet ovat peräisin bibliofiili Markus Brummer-Korvenkontion Brummeriana-kokoelmasta, joka on sijoitettu Kansalliskirjastoon – tosin tällä hetkellä yleisöltä suljettuun varastotilaan. 

Näyttely läpivalaisee lastenkirjallisuuden pitkää historiaa muun muassa aatehistorian, kuvitustaiteen, lapsikuvan ja kulttuuristen ominaispiirteiden näkökulmasta.

Jokaisen lastenkirjaentusiastin soisi tutustuvan tähän näyttelyyn. 

Vanhojen lastenkirjaharvinaisuuksien henkeäsalpaavan hienosti sidotut korulaitospainokset ja käsin väritetyt kuvat muistuttavat meitä nykylastenkirjan suurkuluttajia siitä, kuinka monin eri tavoin lastenkirjaa on arvostettu ja kunnioitettu jo satojen vuosien ajan.

Rouva Huun luupin alla olivat näyttelytyöryhmässä monimuotoiset, kirjan perusmuotoa eri tavoin esimerkiksi liiketoimintojen tai kolmiulotteisuuden kautta varioivat kirjat. 

Näyttelyyn liittyy myös ensi tiistaina järjestettävä Brummeriana-seminaari, jossa me näyttelytyöryhmän tutkijajäsenet –  Anna Perälä, Maria Ihonen, Sisko Ylimartimo, Tuija Laine, Maria Laukka ja minä –  esittelemme omia osa-alueitamme näyttelystä.