sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. luukku: Lapsi tuo joulun tullessaan















Sari Airola, Eppu Nuotio & Sanna Isto: Typy ja topakka tonttu,  33 sivua, Bazar 2015.






Jouluaiheiset lastenkirjat nojaavat usein tavalla tai toisella vanhaan perinteeseen. 

Ninpä Sari Airolan, Eppu Nuotion ja Sanna Iston Typy ja topakka tonttu -kuvakirjankin voi halutessaan lukea Charles Dickensin Saiturin joulun modernina toisintona.  

Typy on topakka pikkutyttö, joka joutuu kodin vesivahingon takia sukulaistädin hoteisiin ennen joulua. Täti ei ole lainkaan jouluihmisiä. Hänellä ei ole edes joulukalenteria!

Typy ei ole moksiskaan tädin ynseästä suhtautumisesta jouluun. Paremman
puutteessa myös keittiön pöydällä lojuvia laskuja voi käyttää joulutähtien
materiaalina. Sari Airolan kuvitusta Sanna Iston ja Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa
Typy ja topakka tonttu (Bazar 2015). 


Täti kaivaa kuitenkin joulukoristelaatikon tytölle, ja sieltä löytyy Typyn riemuksi myös tonttu, joka on joutunut virumaan kauan toimettomana laatikon pohjalla ja puhkuu siitä syystä aivan erityistä tarmoa. 

Typy päättää järjestää tontulle joulumieltä ja -puuhaa monen menetetyn joulun edestä.

Typyn ja tontun touhut eivät tätiä kiinnosta. Hän jurottaa omissa oloissaan. 

Tädin toimia sivusilmällä seuratessaan Typy saa myös – ainakin omasta mielestään –  tosi hyvän idean, mitä antaisi tädille joululahjaksi.


Jossain käänteessä Typyn vanhemmat ovat loihtineet koko perinteisen
 joulukattauksen tädin yllätykseksi. 
Sari Airolan kuvitusta Sanna Iston ja Eppu Nuotion
tekstiin kuvakirjassa 
Typy ja topakka tonttu (Bazar 2015).  


Typyn kodin remontti valmistuu ja vanhemmat tulevat noutamaan tyttöään kotiin. 

Mutta sitä ennen juhlitaan joulua tädin luona oikein antaumuksella:

”Tämä oli Typyn idea”, äiti sanoo ja silittää ylpeänä tyttärensä hiuksia. Hän nostaa kassistaan astian toisensa jälkeen. Rosollia, lanttulaatikkoa, kala-alkupaloja ynnä muuta. Hän oli tuonut mukanaan kaiken, mitä jouluun kuuluu. 
”Kahteenkymmeneenkahteen vuoteen en ole joulua viettänyt”, Bertta-täti sanoo typertyneenä. 
”No sittenhän olikin jo korkea aika”, sanoo isä joka asettelee kuusta jalkaan. 

Sari Airolan kuvitus yhdistelee ennakkoluulottomasti harmaata, violettia ja keltaista perinteiseen joulunpunaiseen, ja saa aikaan säväyttävän ja modernin joulutunnelman. 

Airolan hahmoilla on aina lämmin pilke silmäkulmassa. Ja se koko olemuksen valaiseva hymy nousee toki aattoiltana myös Bertta-tädin uurteisiin kasvoihin.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion humaani arkitarina koskettaa myös aikuista: Ehkäpä tätiä on vain jännittänyt viettää niin paljon aikaa sukulaislapsen kanssa ja siksi täti on vaikuttanut Typystä niin ynseältä?  

Typyn arjesta kertova kirjasarja on jo saanut myös toisen osan, Typy ja muriseva mörkö (Bazar 2016).



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti