Isokorvaisia tyttöjä

Kim Fupz Aakeson & Salla Savolainen: Tyttö ja ihmeelliset korvat, suomentanut Outi Menna, 27 sivua, Tammi 2012.

Kati Kovács: Kamileen labyrintti, 85 sivua, WSOY 2016.

Rouva Huusta on aina lystiä, kun jokin kirja synnyttää assosiaation jostakin aiemmin ilmestyneestä teoksesta.

Näin kävi lukiessani Kati Kovácsin sarjakuvaa Kamileen labyrintti.

Oli aivan pakko oitis kaivaa hyllystä tanskalais-suomalaisensa yhteistyönä toteutettu Kim Fupz Aakesonin ja Salla Savolaisen kuvakirja Tyttö ja ihmeelliset korvat.

Kummassakin on päähenkilönä tyttö, jolla on epätavallisen isot korvat. 

Kuvakirjassa kerrotaan tytön poikkeavan ulkomuodon herättävän muissa hämmästystä: 

Niinpä niin, tuolta hän näytti, maailman hulluimman näköinen tyttö. Hänen jaloissaan ei ollut mitään vikaa, ne olivat oikeastaan kauniit, samoin pisamaiset kasvot ja kihara tukka. Mutta korvat, voi herttinen sentään. Ne olivat sitäkin ihmeellisemmät. 

Tytön korvat olivat jättimäisen suuret ja koko lailla kellertävät. Ja mikäs siinä, onhan keltainen toisinaan nätti väri ja sopii täydellisesti sitruunavaahtoon tai verhoihin tai vaikkapa kevyisiin kesähousuihin. Mutta ei korviin, kiitos vain, sääli maailman hulluimman näköistä tyttöä.
 

Onkohan niin, että jos johonkin tiettyyn asiaan kiinnitetään liikaa huomiota,
se on vaarassa kasvaa luonnottomiin mittoihin? Naisen utelias katse ja
 tytön hämmennys puhuvat puolestaan. Salla Savolaisen kuvitusta Kim Fuptz
Aakesonin tekstiin kuvakirjassa Tyttö ja ihmeelliset korvat (WSOY 2012). 

Kim Fupz Aakesonin tarinan juju on siinä, että ääneen päästetään vain korvia estoitta ällistelevät  kadunmiehet ja -naiset. Tytön ajatuksia voi vain arvailla Salla Savolaisen kuvituksen perusteella. Tytön ilmeet vaihtelevat hämmennyksestä ihmettelyyn ja epätoivoon.

Kriittinen lukija  tosin kyseenalaistaa  tytön selviytymisstrategioita, kun tämän kerrotaan käyttäneen omaisuuksia trendikkäisiin vaatteisiin ja kampauksiin, jotka veisivät huomion korvista. 

Pitäisikö kuvakirjaa siis lukea pikemminkin moraliteettina, jonka piikki osuu ulkonäköpaineisiin ja täydellisyyden tavoitteluun?

Voi ällistyksen määrää, kun korvat paljastuvatkin upeiksi perhosen siiviksi! Salla Savolaisen kuvitusta Kim Fuptz Aakesonin tekstiin kuvakirjassa Tyttö ja ihmeelliset korvat (WSOY 2012).

Tarina kiertyy onnelliseksi muodonmuutostarinaksi Eric Carlen Pikku toukka paksulaisen ja Hans Christian Andersenin Ruman ankanpoikasen hengessä. 

Tytön korvat kasvat entisestään, ja yht´äkkiä tyttö hoksaa, että onkin saanut perhosen siivet!  Ja äkkiä kaikki aiemmin tytön eriskummallisuutta arvostelleet ovatkin sitä mieltä, että heidän edessään lepattelee maailman kaunein perhonen.

Kaunis tai ei, se oli perhosen itsensä mielestä yhdentekevää. Hän liihotti keveästi keltaisilla siivillään ja hänen värinsä hehkuivat auringonpaisteessa. Ylhäällä taivaalla hän tunsi itsensä melkein onnelliseksi.

Kati Kovácsin sarjakuvatarinan  alussa kerrotaan viisivuotiaasta  Kamileesta, joka on kuin kuka tahansa pikkulapsi. Ankara sairaus  vie kuitenkin tytöltä kuuloaistin, mutta hänen korvansa kasvavat silti suunnattoman suuriksi.

Outo kuumehorkkatauti vie Kamilleen kuulon. Kati Kovácsin
tussipiirroskuvitusta sarjakuvatarinaan
Kamilleen labyrintti (WSOY 2016). 

Tyttö varttuu 16-vuotiaaksi ja kipuilee korvien kanssa. Moniongelmaiset vanhemmat tappelevat keskenään ja turvaa löytyy vain ukin seurasta ja myötätunnosta. 

Kamilee auttaa ukkia lintukaupan lähettinä. Hän tutustuu mm. rouva Flooraan, joka rakastaa Upponautinto-leivoksia.  

Absurdi, makaaberi ja groteski kietoutuvat tähän aikuisten sarjakuvatarinaan, jonka äkkiväärät nyanssit sopivat mielestäni hyvin myös nuorille lukjoille. Seksuaalinen herääminen ja perhesuhteiden kiemuroiden selviäminen tihentyvät oivaltavaan kliimaksiin.