Äitiyden auvosta, tarkkapiirteisesti

Kerstin Thorvall: Äidin pikkuinen, suomentanut Kyllikki Hämäläinen, 93 sivua, Otava 1966.

Yle Fem/ Teema-kanavan minisarja Ehdottomasti kielletty on nostanut ruotsalaisen Kerstin Thorvallin (1925–2010) yleisen kiinnostuksen kohteeksi.

Ensikosketukseni Thorvalliin  oli hänen neuvokirjansa nuorille tytöille, Kirja sinulle (Otava 1960),  jonka sain naapurin Annelilta hänen siivotessaan pois omia nuoruuden kirjojaan. Olin 11-vuotias ja rakastuin oitis Thorvall-Falkin varmaan mutta äärimmäisen herkkään tussiviivaan, jolla hän kuvasi kapeauumaisia nuoria tyttöjä.

Thorvallin Hyvänyön satuja olen esitellyt aiemmin Lastenkirjahyllyssä. 

Kirjailijan elämästä tehty minisarja asettaa hänen päivänpaisteiset lastenkirjansakin ihan uuteen valoon.

Taitaako äitiyden auvoa tämän paremmin kuvata? Kerstin Thorvallin 
kuvitusta kirjaan Äidin pikkuinen (Otava 1966). 

Lyhyistä teksteistä koostuva Äidin pikkuinen on äitienpäivän takia todellinen täsmäkirja, ja lahjakirjana hiljattain äidiksi tulleille sitä varmasti myös markkinoitiin ilmestyessään vuonna 1964 Ruotsissa nimellä Porträtt av ett mycket litet barn.

Thorvallilla oli neljä poikaa, joista nuorin, Anders,  syntyi toisesta avioliitosta vuonna 1962,  ja mitä ilmeisimmin tämä perheen kuopus on ollut kirjan tekstien innoittajana. Kolme isoveljeä vilahtelevat tuon tuostakin kirjan lyhyissä pikapiirroissa vauvaperheen arjesta. 

Äidin rakkaus ja ihmetys vastasyntyneestä, lapsen nopea varttuminen  vauvasta uteliaaksi taaperoksi ja ja erkaantuminen äidin sylistä kohti maailmaa ja sen houkutuksia, on kuvattu hyvin intensiivisesti, jopa hartaasti.

Thorvallin luonnosmaiset tussipiirrokset taltioivat lapsen kehon 
kielen vivahteikkaasti. Kerstin Thorvallin kuvitusta kirjaan 
Äidin pikkuinen (Otava 1966). 

Thorvall oli oman aikansa uhmamieli ja hän shokeerasi monin tavoin aikalaisiaan. Tätä radikaaliutta ei Äidin pikkuisesta juuri löydy. Tosin Thorvall kirjoittaa ”Ei ole ensinkään tarpeen että äiti on kotona kaiket päivät. Pääasia on että lapsi tuntee että häntä rakastetaan. Ja ketä rakastettaisiin enemmän kuin häntä?”

Luonnosmaiset tussipiirrokset lapsesta ovat vertaansa vailla. Lapsen viattomuus, herkkyys ja vaihtuvat tunnetilat on onnistuttu vangitsemaan kuviin upeasti.