YLE:n uutisissa nostettiin eilen taas huolikerrointa poikien vähentyneestä vapaa-ajan
lukemisesta.
Toimittaja
Mia Gustafssonin laatiman jutun kärkenä
todettiin, että yläkouluikäisille pojille suunnattua kotimaista kirjallisuutta
ei ole paljon tarjolla.
Tv-uutisissa pojille sopivan lukemisen puute oli verkossa julkaistua uutisartikkelia korostuneemmin esillä ja väite
pojille sopivan lukemisen vähäisyydestä kuultiin nuortenkirjailija Mika Wickströmin suusta.
Hän aloitti viime vuonna jalkapalloaiheisen nuortenkirjasarjan (avausosa Meidän jengin Zlatan, 2016, arvio julkaistu Helsingin Sanomissa). Idea kirjasarjaan tuli tarpeesta saada
omalle pojalle mielekästä luettavaa.
Mika Wickström (s. 1965) aloitti uransa
1990-luvulla jalkapalloaiheisella esikoisromaanilla Hienoosokeria (1991 WSOY). Sittemmin hän on kirjoittanut realististen nuortenromaanien ohella myös urheiluaiheisia romaaneja nuorille sekä yleisiä tietokirjoja urheilusta.
Media tekee nykyisin
aiempaa enemmän henkilövetoisia juttuja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Eittämättä myös Mika
Mika Wickström haastoi nuoria
mieskirjailijoita kirjoittamaan poikia kiinnostavista aiheista. Tiedotusvälineet rakastavat raflaavia kärjistyksiä. Pojille
on toki edelleen kotimaista
tarjontaa, eli ihan tyhjiössä ei sentään eletä.
Suomenruotsalaisten poikien osalta tilanne on paljon kiperämpi: valinnanvaraa ei nimittäin ole lainkaan!
Suomenruotsalaisten poikien osalta tilanne on paljon kiperämpi: valinnanvaraa ei nimittäin ole lainkaan!
Katarina von Numers-Ekman on työskennellyt suomenruotsalaisten lukemislähettiläänä kolmen vuoden ajan kiertäen kouluissa puhumassa lukemisesta koululaisille, opettajille ja lasten vanhemmille.
Kansallismuseossa keväällä järjestetyssä seminaarissa Att kunna och vilja läsa, Hur ska vi stärka läsandet bland barn och unga i Svenskfinland? von Numers-Ekman toi ilmi akuutin ongelman: suomenruotsalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on tyyten naisten aluetta.
+12 –vuotiaille pojille kirjoittavat Wickströmin lisäksi muun muassa Jyri
Paretskoi, Kalle Veirto, Aleksi Delikouras, Ilkka Remes, Jari Mäkipää, Antti Halme,
Jukka-Pekka Koskinen (Benjamin Hawk -sarja), Jukka-Pekka Palviainen ja Markku Karpio.
Poikien lukemisen vähentymiseen liittyvän ongelman
ydin on mielestäni siinä, että pojat ottavat nykyisin lukutaidon haltuun
hyvin yksilöllisessä tahdissa.
Siksi tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän riittävän isotekstisiä, väljään
ladottuja ja houkuttelevasti kuvitettuja teoksia kiinnostavista aiheista.
Tämä asettaa haasteita kustantamoille, jotka haluavat kirjamarkkinoinnilleen riittävästi katetta:
– Jos puhutaan kirjasarjoista, niin niissä vaikuttavat varmasti talouden realiteetit. Pojat lukevat yhä vähemmän, joten se on kustantajille riski. Tämä on vaikea yhtälö, myöntää Wickström.
Kuvituksen merkitystä luetun ymmärrystä tukevana elementtinä ei Suomessa vielä oikein ole oivallettu. Välillä kuvitus voisi jopa ottaa vetovastuun tarinan kuljetuksesta, Kuten Kepler62:ssa tapahtuukin.
Toisaalta poikien lukuinnon nostatuksen ei pitäisi olla kirjailijan sukupuoleen sidottu. Esimerkiksi Tuula Kallioniemen ja Ansu Kivekkään teokset kolahtavat myös poikiin.
Tarjonnan
monipuolisuutta isompi haaste onkin päivittää lasten ja nuorten vanhempien sekä opettajien tietämystä
uusimmasta lasten- ja nuorten-kirjallisuudesta, sen aiheiden monipuolisuudesta ja lajikirjosta.
Tähän tarpeeseen pyrkii opettajien osalta vastaamaan Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Sat@Oppi, joka järjestää yliopistonlehtori Juli Aerilan ideoiman, syksyllä käynnistyvän ja opetushallituksen rahoittaman täydennyskoulutuksen Lukemattomat lukemaan – taitoa ja motivaatiota vastahakoisten lukijoiden lukemiseen.
Minullakin on ilo olla mukana koulutuksen sisältöä tuottamassa.
Tähän tarpeeseen pyrkii opettajien osalta vastaamaan Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Sat@Oppi, joka järjestää yliopistonlehtori Juli Aerilan ideoiman, syksyllä käynnistyvän ja opetushallituksen rahoittaman täydennyskoulutuksen Lukemattomat lukemaan – taitoa ja motivaatiota vastahakoisten lukijoiden lukemiseen.
Minullakin on ilo olla mukana koulutuksen sisältöä tuottamassa.
Turussa ja Raumalla toteutettava koulutus on suunnattu esi- ja perusopetuksen opettajille ja
ilmoittautuminen on juuri alkanut.
Suuresti arvostamani Rouva Huu,
VastaaPoistaHieman säpsähdin, kun huomasin otsikointisi ja kirjoituksesi kriittisen sävyn. Sitten kuitenkin huokaisin helpotuksesta: en löytänyt varsinaista ristiriitaa omissa sanomisissani ja sinun.
Kerroin pyynnöstä Ylen haastattelussa, miten päädyin pitkän tauon jälkeen kirjoittamaan nuortenromaanin. Oma poikani oli – noin viisi vuotta sitten – tulossa murrosikään emmekä löytäneet montakaan juuri hänelle sopivaa kotimaista nuortenkirjaa. Kyllä niitä oli, mutta vähän. Futaava poika, joka ei lukenut omin päin kovin paljon. Niinpä niin, kuin minä 13-vuotiaana.
Jopa tärkeämpi syy Meidän jengin Zlatanille oli kuitenkin se, mitä näin poikani harrastuksen kautta: kaikilla ei ole varaa pelata edes futista nyky-Suomessa. Oli esimerkiksi muuan lahjakas poika, joka joutui lopettamaan, koska perheellä ei ollut monien ikävien sattumusten takia tarpeeksi rahaa. Tämä oli niin kipeä asia, etten voinut katsoa sivusta. Riitaannuinkin sitten muutamien ihmisten kanssa. Mielestäni asiat olisi voitu hoitaa, mutta niin ei tapahtunut. (Kerroin tästä toimittajallekin, kun kamera ei käynyt.)
Trilogiani teemana on ystävyys, joka voi nostaa nuoren ihmisen syvästäkin suosta. Jalkapallo ja bändi ovat sen aiheita. Luon tarinassa myös ihannejoukkueen, jossa pojilla on tasa-arvoiset oltavat kotitaustasta riippumatta.
Teimme Ylen haastattelua noin tunnin verran aurinkoisella Pallokentällä. Suostuin siihen ilomielen, koska puheena oli murrosikäisten poikien lukeminen. Esiinnyin siinä lopulta sekä isänä että kirjailijana. Toimittaja teki työnsä oikein hyvin; oli luontevaa keskustella hänen kanssaan. (Yleensä olen vastaavissa tilanteissa paljon jännittyneempi.) Jokaisessa jutussa on aina näkökulma, johon toiset repliikit sopivat paremmin kuin toiset. Nyt valittiin nuo, ja itse ne lausuin.
Miksi oma poikani ehti kasvaa ulos kirjasarjani maailmasta, johtui paljolti siitä, että ensimmäinen osa makasi tuskaisen kauan odottamassa kustannuspäätöstä. Ehdin jo luopua ajatuksesta, että edes tarjoaisin jatko-osia. Upea kustannustoimittajani Essi Kytöhonka otti asian kuitenkin puheeksi heti, kun olimme saaneet ensimmäisen kirjan julkaisukuntoon.
Viittaat tuossa myös urheilukirjailijuuteeni. On totta, että kirjoitan nykyään paljon urheiluaiheista. Niitä minulta tilataan. Teemoina tietokirjoissani ovat olleet esimerkiksi ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö (Lapsia liukkaalla jäällä) sekä Tansaniassa tapahtuva kehitysyhteistyö (Liikettä konteissa), joka tukee lasten koulunkäynnin edellytysten parantamista. Tekeillä on myös elämäkerta Shefki Kuqista, joka saapui Suomeen pakolaisena ja pääsi kansainvälisille pelikentille asti, vaikka lähtökohdat eivät olleet kovin häävit.
Olemme varmaankin samaa mieltä siitä, että Ylen juttu nosti esiin tärkeän asian eli poikien lukemisen. Ja tytötkin muistaakseni mainittiin. Jos kirjasarjani sai aiheetonta arvonnousua, idea ei ollut ainakaan minun. Nettijutussa myös listattiin pojille suunnattua nykykirjallisuutta, eikä siinä listassa näkynyt omiani.
Terveisin jo pitkään alalla palloillut Mika W.
Hyviä huomioita. Esimerkiksi Benjamin Hawk -kirjoihin olin suunnitellut kuvitusta, mutta sitä ei lopulta sinne päätynyt. Kuvitus rytmittää lukemistakin oikein hyvin, kuva on kuin pieni keidas tekstimassan keskellä.
VastaaPoista
VastaaPoistaMika W.:lle kiitos pitkästä viestistä.
Blogitekstiä en tarkoittanut sinällään erityisen kriittiseksi.
Näin media nykyisin uutisoi lasten- ja nuortenkirjallisuudesta – henkilövetoisesti ja riittävän kärjistettyjen otsikoiden kautta – ja siihen on kaikkien tyytyminen.
Ja kaikeksi onneksi sinulla oli antaa haastaatteluun perspektiiviä pojille kirjoittamiseen moneltakin vuosikymmeneltä ja ennen kaikkea kanttia esittää myös kritiikkiä kustantajien varovaista kustannuspolitiikkaa kohtaan.
YLE:n jutun ilmestymisen aikaan kuulin jupinaa eri tahoilta. Poikien lukemiseen liittyvää huolipuhetta on jo kuultu kylliksi, sillä yhtälaisesti tyttöjen vapaa-ajan lukeminen on kovaa vauhtia hiipumassa.