Letkeää maalaisidylliä junaradan varrrelta

Jukka-Pekka Palviainen: Allu ja salainen ihailija, kuvittanut Christel Rönns, 82 sivua WSOY 2017.

Lastenromaaneissa nelivärikuvitus on ilahduttavasti yleistymässä.

Jukka-Pekka Palviaisen Allu ja salainen ihailija aloittaa todennäköisesti uuden  sarjan, jolla varmasti on kysyntää hiljattain lukemaan oppineiden lasten parissa. 

Kunpa kirjasin olisi vielä ollut himpun verran isompi ja rivitys väljempi!

Lastenkirjallisuus leikittelee nykyisin entistä enemmän sukupuolirooleilla tai tiedostavimmillaan häivyttää jopa kokonaan sankarin sukupuolen.

Allu on kutsumanimestään huolimatta tyttö, oikeasti Alexandra. Allun perhe muuttaa maalle radan varteen entiseen asemarakennukseen. Lapset asettavat maalle muuton ehdoksi, että vanhemmat suostuvat vihdoinkin hankkimaan perheeseen koiran.

Lastenromaanissa on siis peruskliseet kohdallaan.

Allu ottaa uutta asuinpaikkaa isoveljensä Aapon kanssa vähitellen haltuun.  On mukavaa vaihteeksi lukea yhteenhitsautuneista sisaruksista, jotka eivät ole alituiseen sotajalalla keskenään.  

Koiranpentu Ransu ja aseman tornihuoneesta löytyvät kissanpennut aiheuttavat mystisten kolahdusten ja kahahdusten lisäksi sopivasti säpinää. Yksi uusi kaverikin, Markus,  löytyy kylänraitilta.

Allu saa hämäräperäisiä viestejä salaiselta ihailijalta. Hän ei onneksi jää asiaa liiaksi vatvomaan, vaan tutustuu muun muassa junakonduktööri-Artturiin, jonka lemmenasioitakin Allu käy toimen tyttönä järjestelmään.

Hyvä esimerkki onnistuneesta kuvan ja tekstin yhteispelistä. Konduktööri Artturi
ja Allu miettivät syvällisiä asemalaiturin penkillä. Christel Rönnsin kuvitusta Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017). 

Nokkelasti Allun ja Aapon ikää ei kerrota lainkaan, joten potentiaalisten lukijoiden ikähaarukkaa voi venyttää parhaimmillaan kymmenen ikävuoden molemmin puolin.

Palviainen välttää lukemaan opetteleville suunnattujen lastenromaanien pahimman helmasynnin eli ylenmääräisen koohotuksen.  Juonenkäänteet ovat sopivan verkkaisia ja keskushenkilöiden määräkin pysyy hallittavana.  Persoonallisia aikuisia kyllä on paljon, mutta lasten edesottamukset ovat silti keskiössä.

Myös tälla aukeamalla sivun eri laidoille taitetut kuvitukset
sanamukaisesti seurustelevat keskenään. Christel Rönnsin kuvitusta
Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017). 

Christel Rönnsin kuvituksella on syystäkin iso rooli. Sisäkansista lähtien hän on luonut elävää kylämiljöötä. Rönns höystää aukeamalle levittyviä kuvituskuvia pienillä yksityiskohdilla. Lasten ja aikuisten ilmeissä ja eleissä on karrikointia sopivassa suhteessa tekstin painotuksiin nähden.

Salainen ihailija toki lopussa paljastuu, ja ehkä hänen sukupuolensa on tässä se suurin  yllätysmomentti, josta sarja voi jatkua sovinnaisin kääntein tulevissa osissa.

 

Tällaisten kuvituskuvien äärellä silmä lepää: Allu, Aapo ja Markus lukemassa.
 Toisaalta romaanista löytyy myös tunnelmallinen kuva Allusta lukemassa tornihuoneen
hämyssä. Christel Rönnsin kuvitusta Jukka-Pekka Palviaisen lastenromaaniin Arttu ja salainen ihailija (WSOY 2017).