Rosabel, nelijalkainen räyhäkkä individualisti

Malin Kivelä & Linda Bondestam: Suurenmoinen Rosabel, suomennos Liisa Ryömä, 43 sivua, Teos & Förlaget 2017.

Malin Kivelän & Linda Bondestamin Suurenmoinen Rosabel on taas hyvä todiste siitä, kuinka moniarvoisuuden teemat saavat lastenkirjallisuudessa jatkuvasti uusia, kekseliäitä toteutuksia.

Rosabel on pieni vanttera poni, jolla on isoja unelmia.

Se ei lannistu tallin muiden hevosten ylenkatseesta.

”Oletko mukana?” Iza Belle kysyy ja tähyää esteradalle. 

”SELVÄ SE!” ärjähtää Rosabel, vaikka tietää että nuo kysyvät vain voittaakseen. 

Rosabel repii rikki kaiken, räiskii liejussa ja tulee niin likaiseksi että häntä tuskin enää erottaa nisäkkääksi. Hänen jalkansa ovat liian lyhyet radalle. Ponit eivät hypi korkeita esteitä. Kyllä hän sen tietää.

”Pullea ja painava! Sulava kuin kuollut meduusa!” laulavat Iza Belle ja Sunday. 

Rosabel ei lamaannu tallin muiden hevosten ilkkumisesta ja vähättelystä.
Sen terhakka olemus päihittää kiusaajat 100-0. Linda Bondestamin kuvitusta
Malin Kivelän tekstiin kuvakirjassa Suurenmoinen Rosabel (Teos & Förlaget 2017). 

Räpsysilmäiset kiusaajat kuvataan – hienovireisesti Kivelän tekstissä ja Bondestamin kuvituksessa – luvalla sanoen bimboiksi tyhjäpäiksi. 

Niiden olemus on välillä kuin vaaleanpunaista höttöä hattaraa. Niiden elämän tarkoitus tuntuu rakentuvan siitä, kenet pieni tyttö, Prinsessaksi nimetty, valitsee ratsastettavakseen.

Rosabelilla on tallilla onneksi yksi tukija ja kannustaja, ratsukouluhevonen Margaret, joka on oppinut olemaan nöyrä, Rosabelin mielestä tosin liiallisuuksiinkin asti.

Rosabel haluaa elää täysillä ja se saa kumppanikseen  – vai mielikuvitusystäväkseen ? – piikikkään otuksen, jonka kanssa se oppii antamaan piut-paut muiden asettamille vaatimuksille tai odotuksille. 

Otuksen rohkaisemana se oppii nauttimaan elämästä, täysillä ja siekailematta.

Linda Bondestam uskaltaa käyttää rohkeasti värin ja valon kaikkia skaaloja. Tosi ja kuviteltu sekoittuvat kiehtovaksi kudelmaksi ja tarjoavat näin paljon erilaisia tulkintavaihtoehtoja.

Kuvakirja on jälleen mainio todiste siitä, kuinka suomenruotsalaiset tohtivat jo levittää kuvakirjan kohderyhmää. Pikantti yksityiskohta, kanteen leikattu ympyrä Tove Janssonin Hur gick det sen -klassikkokuvakirjan henkeen,  kiinnostaa varmasti leikki-ikäisiä lapsia. 

Mutta yhtälaisesti kuvakirjan teemat ja kuvitustyyli vetoavat kouluikäisiin heppatyttöihin, jotka joutuvat tallilla jatkuvasti ottamaan eri tavon kantaa ryhmäpaineeseen, suorittamiseen  ja ulkonäköpaineisiin.

Linda Bondestamin kuvitus lähtee siekailematta Rosabelin fantasioihin. Linda Bondestamin kuvitusta Malin Kivelän tekstiin kuvakirjassa Suurenmoinen
Rosabel (Teos & Förlaget 2017). 

Kirjan kupeessa on hyvä tilaisuus tutustua myös kuvituksen syntyprosessiin toimittaja Mikaela Weurlanderin Yle Areenasta löytyvään dokumentissa Etsin oikeanlaisia hevosensilmiä. 

Dokumentti havainnollistaa myös hyvin sitä, kuinka tietokone on nykyisin kuvittajan arkinen työkalu viimeistelyssä, kokeilussa ja erilaisten nyanssien etsimisessä.

Tänään ollaan jännän äärellä: kello 20 alkavassa suorassa lähetyksessä jaetaan Finlandia-talolla Helsingissä tämänvuotiset Pohjoismaisen neuvoston palkinnot. 

Suomen ehdokkaina pohjoismaiselle lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnolle ovat Minna Lindebergin ja Jenny Lucanderin Vildare, värre, Smilodon (Förlaget 2016) ja Inka Nousiaisen & Satu Kettusen Yökirja  (Tammi 2015). 

Ruotsi on asettanut toiseksi ehdokkaakseen Ulf Starkin & Linda Bondestamin  Djur som ingen sett utom vi, (suom. Ennennäkymättömiä eläimiä, Teos & Förlaget 2016). Se sai jo viime vuonna Snöbollen-palkinnon Ruotsin parhaasta kuvakirjasta. 

Peukut pystyyn kaikille kolmelle kuvakirjalle!