Raikas ja yllättävän hurja junamatka

Ellen Karlsson & Monica Forsberg: Kuka ohjaa junaa? 32 sivua, suomentanut Kirsikka Myllyrinne, Etana Editions 2018.

Pieni Etana Editions laajentaa nyt kustannusvalikoimaansa myös käännettyyn esteettisesti täysipainoiseen ja moderniin kuvakirjallisuuteen.

Ruotsalaisen kuvakirjallisuuden trendit eivät enää kulkeudu käännöksinä Suomeen yhtä runsaslukuisina kuin aikaisemmin.

Ellen Karlsson ja Monika Forsberg ovat tuoreempia tekijöitä. Karlsson on tehnyt neljä kuvakirjatekstiä. Vuonna 2014 hän sai Ruotsin arvostetuimman lastenkirjapalkinnon, August prisetin, yhdessä kuvittaja Eva Lindströmin kanssa kuvakirjasta Snöret, fågel och jag. 

Forsberg työskentelee nykyisin Lontoossa kuvittajana ja animaattorina.

 

Täpötäysi matkustajajuna kulkee serpentiinimäistä rataa. Monika
 Forsbergin kuvitusta Ellen Karlssonin tekstiin kuvakirjassa
Kuka ohjaa junaa? (Etana Editions 2018).

Kuvakirja Kuka ohjaa junaa? on eräänlainen kuka sen teki -dekkari.

Juna kulkee holtittomasti raiteillaan. Vaunut heiluvat ja huojuvat, juna tekee äkkijarrutuksia ja pompahtelee arvaamatta. Matkustajat ovat näreissään.  

Pieni norsu istuu piirtämässä vaunussa neljä. Yhtäkkiä juna tekee hätäjarrutuksen ja piirustuksen tulee ruma jälki. Pieni norsu alkaa itkeä tihrustaa.

 Viimeistä edellisellä aukeamalla on tarinan tihentymä: veturin koppi on tyhjä! 

Eikö junalla ole lainkaan kuljettajaa?

 

Monenkirjava matkustajien joukko on jo näreissään. Junan äkkinäiset
liikkeet aiheuttavat hämmennystä ja suoranaisia vaaratilanteita. Monika
 Forsbergin kuvitusta Ellen Karlssonin tekstiin kuvakirjassa Kuka ohjaa junaa? (Etana Editions 2018).

 

Kuvakirja yllättää ensilukemalta ja -katsomalta, mutta sen viehätys säilyy kyllä myöhemmilläkin lukukerroilla. 

Paljastamatta viimeisen aukeaman huipennusta voin varmasti silti sanoa, että kuvakirja innostaa lasta luovaan, spontaaniin leikkiin! 

Ellen Karlssonin teksti on nasevan lyhyttä ja aukeamat ovat jänteviä. 

Kysymykset ja huudahdukset houkuttavat kääntämään aina uuden sivun, jotta junan mysteeri selviäisi. 

Kiemurteleva junarata halkoo kirjaa läpi aukeamien eräänlaisena punaisena lankana ja luo ääneen lukemisellekin mukavan tempon.  

Monika Forsbergin  värikylläinen kuvitus on jo taaperoikäisen makuun riittävän selkeä  valkoisen taustan ja pelkistettyjen, mutta silti karismaattisten eläinhahmojen ansiosta. Forsberg on selvästi hyvin inspiroitunut nimenomaan linnuista.

Moni muistaa varmasti omasta lapsuudestaan Tammen Kultaisten Kirjojen inhimillistetyistä liikennevälineistä kertovat kuvakirjat, Jere Jarruvaunu, Junalla Timbuktuun ja Puhku, pieni punainen hinaaja.

Veturiaiheisten tarinoiden klassikoihin kuuluu myös Watty Piperin ”Pieni veturi, joka jaksoi”. 

Se ilmestyi  Otavan Satumaailma-antologiassa 1960-luvulla ja toistamiseen 2000-luvun puolella Satusaari-antologian osassa Satumaja Virpi Talvitien uudelleen kuvittamana. 

Näissäkin kulkupelitarinoissa oli voimakas eteenpäin menon tuntu. Kiskojen kolke ja veden loiske siirtyivät hauskasti myös rytmiksi tekstiin.