Uskokaa, mitä haluatte

Neil Gaiman: Onneksi oli maitoa, kuvittanut Chris Riddell, suomentanut Tuomas Nevanlinna, tekstaus Ninni Aalto, 145 sivua, Jalava 2017.

Brittiläinen, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Neil Gaiman (s. 1960) on arvostettu kirjailija ja sarjakuvakäsikirjoittaja.

Gaimanilta on aiemmin suomennettu myös nuortenromaani Hautausmaan poika (WSOY 2009). 

Muutama  vuosi sitten hän otti nasevasti kantaa yleisten kirjastojen  ja mielikuvituksen puolesta ja hän on puhunut myös lukemisesta syrjäytymisen ehkäisijänä. 

Tätä taustaa vasten lastenromaanin voi ajatella Gaimanin keskeisten lukemaan innostamiseen liittyvien teesien konkreettisena ohjelmajulistuksena ja täsmäkirjana. 

Romaanista sukeutuu nimittäin tarinan iskemisen ja mielikuvituksen ylistys.

Näin arkisesta tilanteesta tilanteesta seikkailu lähtee liikkeellle. Chris Riddellin kuvitusta Neil Gaimanin
lastenromaaniin Onneksi oli maitoa (Jalava 2017). 

Onneksi on maitoa on suunnattu hiljattain lukemaan oppineille lapsille. Sitä voi pitää ahmimisikäistenlasten toivekirjanan, johon on koottu toimintaa, jännitystä, outoja sivuhenkilöitä ja äkkikäänteitä.

Romaani on myös yksi todiste siitä, kuinka scifi- ja fantasiagenre ulottuu nykyisin yhä nuoremmille lukijoille suunnattuihin teoksiin. 

Chris Riddellin karikatyyrinen ja pikkupiirteissään tavattoman runsas kuvitus on juuri tätä päivää: kuvitus itsessään on ”toiminnallista silmäkarkkia” lapselle. 

Kuvituksella on myös lukuprosessia keventävä ja tukeva merkitys, jota ei pidä väheksyä vaiheessa, jolloin mekaaninen lukeminen voi vielä olla ponnistelun takana.

Perheen arkea vaativan työnsä lisäksi pyörittävä tutkijaäiti lähtee työmatkalle pitämään esitelmää liskoista ja huikkaa lähtiessään, että maito on ihan lopussa. 

Isällä on valikoiva kuulo, ja  lapset joutuvat aamulla särpimään höytälemurot ilman maitoa.  

Tunnollinen isä lähtee hankkimaan lähikaupasta maitoa, ja siitä sukeutuukin sitten poikkeuksellisen vaiherikas maidonhakumatka. Lapset arvelevat isän törmänneen johonkin tuttuun kaveriinsa ja kadottaneen ajantajun.

Isä joutuu näinkin kiperään tilanteeseen hurjan naismerirosvokapteenin
 laivassa. Kohtaus tekee kunniaa myös James Barrien klassikolle,
Peter Panille. Chris Riddellin kuvitusta Neil Gaimanin lastenromaaniin 
Onneksi oli maitoa (Jalava 2017). 

Isän kootut selitykset kotiin tultua ovat jotakin vähän erikoisempaa. Hän kertoo kohdanneensa hurjia merirosvoja, lölleröolioita, vampuureita ja dinosauruksia.

Isän maidonhakumatkalla kohtaamat otukset, muun muassa nämä
avaruuslölleröt, yrittävät kukin parhaansa mukaan viivyttää isän
maidonhakumatkaa. Chris Riddellin kuvitusta Neil Gaimanin
lastenromaaniin Onneksi oli maitoa (Jalava 2017). 

Lapsilukijan kannalta koen hieman ongelmalliseksi sen, että romaaniin on upotettu isän seikkailut, joista hän kertoo kotiin palatuaan lapsilleen menneessä aikamuodossa. Ja koska lukija tästä syystä aavistaa jo ennalta onnelliseksi kiertyvän loppuratkaisun, ei jännitettävää ole ehkä aivan riittävästi. Lapset jäävät tässä seikkailussa passiivisiksi kuuntelijoiksi.

Gaimanin lopussa paljastuva kerronnallinen kikka tuo mieleen Bryan Singerin ohjaaman trillerin The Usual Suspects (1995).