maanantai 17. kesäkuuta 2019

Pieniä ja isoja tunteita, tärkeitä kaikki















Eppu Nuotio: Minä tykkään nyt. Ilosta, ujostelusta ja muista tunteista. Kuvitus Liisa Kallio. Sanataidetehtävät Anna Anttonen ja Kati Inkala, 76 sivua, WSOY 2019.






Tunnetaidot ja tunnekasvatuksen tukeminen ovat näkyvästi esillä uusissa opetussuunnitelmissa. 

Eppu Nuotio on haastatellut 3–13-vuotiaita lapsia saksalaisissa Suomi-kouluissa ja saanut näin ideoita erilaisiin tunnerunoihin. 

Toteutustapa on pitkälti sama kuin vuonna 2003 ilmestyneessä lohturunokokoelmassa Näin pienissä kengissä (Tammi 2003), mutta kevään uutuutta on vielä höystetty erilaisilla sanataidetehtävillä. 

Edeltäjäänsä verraten uutuus on tunneskaalaltaan  pidättyneempi. 

Ovatko nykylapset  varovaisempia isojen tunteiden ilmaisussaan vai onko heillä vähemmän isoja murheita kuin 15 vuotta sitten?

Tunnerunot on ryhmitelty kymmeneen osastoon: ujous, tykkääminen, kävä, kateus, yksinäisyys, viha, pelko, suru, jännitys ja ilo.

Runoja on keveästi taitettu parille aukeamalle ja niiden jälkeen on Valveen sanataidekoulun sanataidekasvattajien  Anna Anttosen ja Kati Inkalan  toiminnallisia ja inspiroivia sanataidetehtäviä, jotka toivon mukaan innostavat myös päiväkodin ja koulun opettajia työstämään tunnetaitoja yhdessä.

Tykkäämisen tunteisiin liittyvä Varmaa-runo on riemastuttava:

Varmoja asioita:  
1. Olen olemassa. 
2. Äiti on siis tykännyt isästä ja tykkää kyllä vieläkin.
3. Isäkin on tykännyt äidistä, sillä se on antanut suukonkin. 
4. Ja toisenkin. 
5. Ja äiti on suukottanut takaisin. 
6. Isä on silittänyt äidin niskaakin. 
7. Siinä on varmaan sanottu ne rakkaussanatkin. 
8. Ja sitten ne ovat sammuttaneet valotkin. 
9. Ja suukotelleet aina vaan lujemmin. 
10. Ja siitä tykkäämisestä olen sitten syntynyt minäkin.


Runot ovat arkisia ja innostavat myös lukijaa sanoittamaan omia tunteitaan.  

Kokoelmasta löytyy esimerkiksi ujo isä, joka vieraiden tultua pakenee autotalliin ja  lapsi, jolla on ikävä äitiä tämän työmatkan aikana. 

Tunteiden tulkkina useissa runoissa on myös Muru-koira. 


Runon kautta näkymätön poikakin tulee lukijalle
näkyväksi. 
Liisa Kallion kuvitusta Eppu Nuotion 
runokirjaan Minä tykkään nyt (WSOY 2019). 


Runot antavat tilaa myös olla yksin ja vetäytyä välillä pois kaikesta hulinasta. 

Varjossa
Älkää katsoko minua. 
En osaa mitään sanoa. 
Haluaisin olla näkymätön, 
piiloutua taakse tapetin.  
Haluaisin kadota katseiden alta, 
kuten katoaa mereltä suukin. 
Saisinpa olla toisten kanssa, 
huomaamatta, vain hiljaa kuunnellen. 
Saisinpa kasvaa kaikessa rauhassa, 
takana isojen selkien. 

Toisten kieli -runo antaa myös äänen Suomeen toisesta kulttuurista ja kielestä tulleelle lapselle.

Toisten kieli 
Toisten kieli oon toisenlainen, 
ja minä olen vieras, erilainen. 
Haluaisin jutella muiden kanssa,  
kaikenlaista kysyä.
Haluaisin vaikka mitä kertoa 
– minulla on paljon ajatuksia. 



Liisa Kallion lapsihahmoissa on samaan aikaan sekä
sielukkuutta että  arkisuutta.
Liisa Kallion kuvitusta Eppu Nuotion
runokirjaan Minä tykkään nyt (WSOY 2019). 

Valveen sanataidekoululla oli kesäkuun ensimmäiseen viikkoon asti elämyksellinen näyttely Minä tykkään nyt -kirjan tunteista. 

Näyttely lähtee kiertueelle ja päätyy varmasti piakkoin mm. Annantaloon Helsinkiin.

Ohessa valokuvia Valveen galleriaan pystytetystä näyttelystä, joka minulla oli tilaisuus nähdä toukokuussa Oulussa. 

Näyttelyn visuaalisesta suunnittelusta on vastannut Heidi Kesti yhdessä paikallisten oppilaitosten opiskelijoiden ja käsityökoulun oppilaiden kanssa. 











Liisa Kallion hiilellä tehdyt luonnokset runokirjan kuvituksiiin
olivat erityisen koskettavia. Kaikki valokuvat PHH. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti